syysduha

Nomnom! Onneks purkissa on lapsilukko :)

Flunssa iski, ja Ollia lainatakseni: vuonot ovat täynnä räkää.
Skippasin koulun tänään, sillä viimeyönä ei tullut nukuttua. Osasyynä nuha, osasyynä yläkerran naapuri, joka päätti puolenyön jälkeen alkaa korjaustoimiin. Luulisi tyhmemmänkin tietävän että poraaminen ja vasarointi aiheuttavat äänihaittoja varsinkin kun muut nukkuvat.

Huoneessa vallitsee taas subtrooppinen ilmasto, sillä pesin eilen pyykkiä. Aamulla yritin tuulettaa mutta onnistuin lähinnä vain raikastamaan ilmaa, kosteusprosentin laskematta lainkaan. Ulkona oli jäätävä sumu, hyvä kun norsturi näkyi. Huonoa yötä ja aamua kuitenkin piristi eilen hankitut nallekarkki-vitamiinit joita saa nappailla kaksi päivässä kun on aikuinen. Kerrankin vanhenemisesta on jotain hyötyä.

Sairaspäivän kunniaksi kävin ilmaisbussilla Ikeassa juomassa ilmaisen kahvin (kyllä, mulla on nyt norjalainen Ikea Family-kortti). Oli ruotsalaisten ihmemaahan muutakin (maksullista) asiaa, sillä onnistuin eilen hajottamaan ruokakulhon, ja tilalle piti hankkia uusi. Innostuin shoppailusta jopa niin paljon että mukaan tarttui kulhon (1,5€) lisäksi uusi astiapyyhe (60snt) ja muki (60snt). Lisäksi ostin puolukkahilloa, sillä sai ahaa-elämyksen pinaattilätyistä. Huom kyläilijät: nyt mulla on kolme mukia joten jokainen saa juoda omasta! :D

Moo!

Käytin aikaani myös kipaisemalla Åhlensilla hakemassa uuden miniminikokoisen matkaföönin. Sori äiti, onnistuin hajottaan jo toisen sun näppäristä matkafööneistä. Ne ei ole Reetan kestäviä. Jampula saa roudata raadon Suomeen, jospa iskä saisi siihen vielä eloa.

Niin, hajotin myös yhden lasin tällä viikolla. Onneksi se oli ei-kenenkään omaisuutta, eikä paikalla ollut todistajia.

Ehkä viikon paras ostos on kuitenkin mahtava hirvi-piparkakkumuotti, joka valitettavasti on ruotsalaista eikä norjalaista tekoa. Varautukaa kaikki siis samaan hirveitä piparkakkuja jouluna!

Grünnerløkka ❤

Mun ja Marian onnistuneen tapasillan kunniaksi postaus aiheena Grünnerløkka. Köyhälistön ja opiskelijoiden kansoittama kaupunginosa, jossa katutaide kukoistaa, hinnat ovat edullisemmat ja missä ihmiset kiertelevät pieniä putiikkeja ja second hand-liikkeitä. 

Grünnerløkassa on tullut vietettyä paljon aikaa, sillä varsinkin aurinkoisella kelillä, on ehkä parasta kierrellä katuja ja putiikkeja, hakea kahvi ja nautiskella se joen rannassa. Ruokapaikkoja löytyy moneen makuun ja hinnat ovat huomattavasti siedettävämmät kuin keskustassa. 

Kaksi lempparipaikkaani sijaitsevat Grünnerløkassa. 

Blå, elävän musiikin mekka, jossa house bändi on soittanut joka sunnuntai viimeisen 10 vuoden ajan. 

Toisena Chillout. Kirjakauppa/retkeilyliike/matkatoimisto/kahvila-yhdistelmä jossa voisin viettää koko päivän, vaikkei putiikki suuren suuri olekkaan. Tunnelma ratkaisee.

Syyspäiväntasaus

Torstaina täällä oli syyspäiväntasaus. Sen kunniaksi oli järjestetty tapahuma joka yleisesti kulki nimellä "soihtukulkue". Nimi sinällään on hieman harhaanjohtava sillä kenelläkään ei ollut soihtuja, vaan reitti oli merkattu ulkotulilla noin 10 metrin välein, paikoin jopa tiuhempaan.

Reitti kulki Akersalvan varrella eli tuon pitkän joen joka kulkee läpi Oslon. Tapahuma alkoi kello kahdeksan jolloin "avaustapahtumia" oli neljässä eri paikassa ja jokainen sai itse päättää kuinka pitkän matkan haluaa kävellä ja aloittaa siis mistä halusi. Reitin varrella oli ulkotulien lisäksi monia valoon ja taiteeseen liittyviä asioita, bändejä, kuoroja, kojuja... Lähes kaikkea mitä voi keksiä. 

Ihmisiä oli paljon liikkeellä sillä sää oli hyvä (tosin vähän kylmä). Yleensä tapahtuma kai liikuttaa noin 15 000 Oslolaista kävelemään pitkin joenvartta. Itse kävelin pisimmän reitin kavereideni kanssa, mitä taivallettiin noin kolme tuntia. Ja tämä tapahtumahan kuului myös kategoriaan: Ilmaista kivaa!

Karelian pie?

Taikinaaaaa..

Eilen oli International Dinner, joka oli Erasmus Networkin järjestämä hömpänpömppätapahtuma. Aika kiva silti. Ideana oli muodostaa joukkue saman maan ihmisistä ja tehdä jotain perinteikästä ruokaa muille syötäväksi. Teeman mukaisesti olisi voinut myös pukeutua ja värkkäillä rekvisiittaa tai muuta. Samalla maalla saattoi olla myös useampi joukkue.

Hmm.. kaikenkokoiset paistuivat
uunissa tasaisesti :)

Kilpailussa jaettiin kaksi palkintoa: paras ruoka ja paras koristelu. Ylläripylläri emme saaneet pokaalia. Karjalanpiirakat jaksettiin vääntää, mutta muuhun ei sitten panostettukkaan. Masu täynnä muiden ruokia totesimme, että olisihan meillä voinut olla tällainen "Karjala takaisin"-teema, jossa piirakoiden rekvisiittana olisi ollut Karjala-olutta, vanha Suomen kartta ja jonkin historiallisen hahmon (kuten Mannerheimin) kuva. No ehkä oli parempi ilman.

Sisäistä kauneutta ehkäpä?

Karjalanpiirakoiden tekeminen oli mystinen projekti ja melkein orjallisesti noudatimme Hesarin ohjetta. Lieneekö tekijöissä vika vai missä, mutta puuroa ei ollut riittävästi ja osasta piirakoista tuli rumia. Maku oli vallan herkullinen, koostumus ei ihan niin onnistunut. No, lohduttautua voi aina sillä, että ulkomaalaiset ei tiedä millaisia piiraiden olisi kuulunut olla. Varsin ylpeitä voimme tuotoksistamme olla. 

Ja lopuksi poimintoja herkuista...

Saksalaisia olut-bretzeleitä.

Alankomaan muffarit.

Etelä-Korean tarjoiluita.

Sushi-pallerot. Erikoisia, mutta soijan kanssa ihan syötäviä.

Epsanjan perunaomeletti, leipää ja tomaattisoosia.

Nopeet syö hitaat.. haamu jäi saamatta.

Kreikka. Tsatzikissa oli muuten potkua :)

Pahoinvoiva kurmitsa.

Epsanjan leivät juhlisti 200-vuotista yliopistoa.

Söin näitäkin. Tiedä sitten kenen olivat.

Norja. Ruskeaan juustoon en yllättäen koskenut.

Ja viimeisenä muttei vähäisempänä.
Team Finland proudly presents: Karelian Pie.

Jostedalsbreen osa 2

Venematka.

Näin alkuun muutama lukema.

 Jostedaalsbreen:

- Alue: 487km2 (pituus 80km)

- Korkein kohta 1957m

- Matalin kohta 60m

- Max. paksuus 600m

- Suurin mitattu lumensyvyys 12m

Sunnuntaina ohjelmassa oli käppäilyä jäätiköllä, noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä majapaikastamme. Nigardsbreen-nimisessä kohdassa, joka sijaitsee hieman pohjoisempana.

Parkkipaikalta jäätikölle voi joko kävellä tai sitten tehdä niin kuin me, eli taittaa osan matkasta veneellä. Sattumoisin sunnuntai oli viimeinen päivä kun pikkuinen vene liikennöi tätä väliä. Venematkan kesto oli oli ehkä 

viisi minuuttia, mutta olihan sekin kokemus. :)

Mahtavan riippusillan ylitys tapahtui yksi kerrallaan, kuten myös kipittely jäätikön reunalle, sillä ei ole mukavaa jos kivi tippuu niskaan.

Nigardsbreen.

Sää oli onneksi lähes yhtä hyvä kuin edellisenä päivänä, vaikka vesisadetta olikin luvattu. Sade onneksi alkoi vasta kotimatkalla. 

Varusteet puljattiin päälle jäätikön reunalla: kenkiin jääraudat, valjaat päälle ja karbiinilla kiinni köyteen. Yhdessä köydessä meitä oli yhteensän. Oppaat kulkivat ensimmäisinä ja heillä, sekä muutamalla muulla oli myös jäähakku mukana. Sitten sitä talsittiin ylös ja alas! Tähän aikaan vuodesta kuulemma pääsee kävelemään tossa kohdaassa jonkin matkaa pidemmälle, ja pääsimmekin aikas korkealle.

Itsehän en viitsinyt vaelluskenkiä Norjaan raahata.. Nehän olisivat tässä hommassa olleet vallan passelit, kuten patikoinnissakin. Salomonin maastolenkkarit pienellä varrella ajoivat kuitenkin hyvin vaelluskenkien aseman. Yhtään rakkoa ei tullut, vaikka nilkka tarvitsikin vähän urheiluteippiä (niin... päivä ennen reissuunlähtöä taitoin nilkkani salilla ja sain kuonooni metrossa. Jälkimmäinen oli kyllä vahinko ja totesin että tukeva nenä on hyvä nenä).

Muutoin vietin viikonlopun lähinnä windstopper-pöksyissä ja feecessä + teepaidassa. Myös Devoldin Multisport -paita oli hyvin passeli ja jäätikön aikana myös uudet kuoripöksyt kokivat ensimmäsen retkensä (kyllä mulla on kuorihousut mut kuivana on huono pysyä kun ne unohtaa jyppilään). Merinobuffi ja normibuffi ajoi kaulaliinan ja päähineen virkaa, hanskoina oli hinta-laatusuhteeltaan passelit henkkamaukan sormikkaat (kaksi paria 6 euroa). No, se niistä varusteluista, ehkä pitänee postata erikseen alan asioita eikä tukkia reissutekstiä niillä.

Siis takaisin jäätikölle...Yksi tyttö, huonokuntoinen sellainen, oli jo lauantain patikoinnin aikana ongelmissa, ja nyt kunto loppuikin kesken matkan. Ehkä korkeanpaikankammo edesauttoi tätä asiaa. Oppaat kiinnittivät hänet jäätikköön (mikä oli hieman huvittavaa) ja muut jatkoivat matkaa. Paluumatkalla napattiin tyttönen narukasan päältä taas mukaan. 

Vaatteiden vaihto ja evästys parkkipaikalla, ja sitten alkoikin matka kohti kotia noin viiden aikaan iltapäivällä. Iltasella päästiin Osloon jolloin oma sänky kutsui jo aika kovaa.. Näkymät oli hienot, matkaseura mukavaa ja taas ollaan yhtä kokemusta rikkampia :)

Menossa ylöspäin.

Meitsi.

Toinen letka.

Aukko.

Jostedalsbreen osa1

Näkymää matkan varrelta.

Viikonloppu piti sisällään reissun manner-Euroopan suurimmalle jäätikölle.

Herttaiset ruohokattomökit joissa
asustettiin.

Perjantaina lähtö Oslosta tapahtui yhdeksältä aamulla. Ajomatkalla teimme muutaman pysähdyksen ihastellen näkymiä, tähyilimme Utøyan saarta ja pitäen muutaman pissatauon huoltoasemilla. Yöpyminen tapahtui Fjærlandissa sijaitsevassa mökkikylässä, jossa meillä oli kuuden hengen mökit. Perjantaina saimme ensikosketuksen jäätikköön ja pienen oppitunnin niistä.

Kuteista päätellen kaveri kiipeili joskus 80-luvulla.

Lauantaina aamupalan jälkeen startattiin kohti Jäätikkömuseota, joka sijaitsi kävelymatkan päässä. Museossa katsoimme noin 15minuuttia kestävän 80-luvun elokuvan Jostedalin jäätiköstä, jota tosin oppaamme hieman kritisoivat. Kuulemma ukkelit videolla tekivät jotain jota ei todellakaan pitäisi kenenkään mennä tekemään :D Lisäksi tutustuimme itse museoon, jossa esiteltiin Jostedalsbreen tarkasti sekä paljon yleistä tietoa jäätiköistä ja niiden synnystä sekä ilmastonmuutoksesta. 

Hotel Mundal.

Toisena Fjærlandin turistikohteena tutustuimme paikan ainoaan hotelliin, jossa yöpyminen kai maksaa mansikoita. Kuninkaallisia siellä majailee kuulemma joka vuosi ja kaikki kalusteet olivat alkuperäisiä ja hyvin vanhoja. Seinältä löytyi myös valokuvia, joista pystyi bongaamaan oppaamme pikkutyttönä (meillä oli siis sekä mies- että naisopas).

Kirjakylä.

Erikoista tässä pienessä kyläpahasessa on se, että sieltä löytyy jäätävä määrä kirjoja. Ihmiset voivat lahjoittaa kirjakylälle kirjoja, ja ostaa niitä sieltä. Kirjoja on pienessä kylässä kai noin 250 000 tällä hetkellä.  Kirjakylä idea on tietääkseni keksitty Englannissa ja sieltä kopioitu turistien houkuttelemiseksi. Norjassa tämä on ainakin toiminut. 

Jäätikkö.

Flatbrehytta.                

Ennen puolta päivää lauantaina suuntasimme kuitenkin jo päivän patikointireitille. Päivän missio oli kävellä (kiivetä) Flatbrehyttalle ja sieltä kipitellä katsomaan jäätikköä ja moreenia. Matkaa parkkipaikalta hyttalle oli noin 4 km, eli matka ei ollut pitkä, mutta se olikin pelkkään nousua. Tuon 4km aikana kun nousimme 1km. Siitä voi jokainen laskeskella..

Keskellä ei-mitään pitää parkkeeraamisesta maksaa.

Reitillä ei tarvitse karttaa, sillä polku on merkitty, mutta kuntoa kyseinen ponnistus vaatii, sillä kipuamista riittää. Lounastauko ja pari pienempää paussia pidettiin ennen saapumista hyttalle. Lounas oli peri-norjalainen eli olimme aamupalan yhteydessä tehneet matpakken (ainoa sana joka norjassa tulee osata) joka sisältää käytännössä aina voileipiä ja ehkä myös hedelmiä. Pääsin myös ensimmäistä kertaa käyttämään norjalaista matpakke-paperia, johon leivät kuuluu kääriä. Paperi muistuttaa ulkoisesti leivin- tai voipaperia mutta on enemmän paperimaista eikä niin liukasta.  

Maisema hyttalta.

Vessa ja hytta jostain moreenin suunnalta. 

Jäätikön aiheuttama moreeni.      

Hyttalle päästyämme ihastelimme maisemia, paikkasimme joidenkin onnettomien rakkoja ja natustelimme eväitä. Juoksentelu pitkin tuulista moreenia taisi viedä noin tunnin ja sitten suuntasimmekin alaspäin. Tällaisen reissun voisi itsekseenkin värkkäillä, mutta oppaista oli kyllä iloa. Tietämys jäätiköistä kasvoi ja oli mukavaa kun joku muu kantoi namit ylös (vaikka olihan mulla itselläkin jotain herkkuja). Lisäksi oppaat viihdyttivät meitä erilaisilla tarinoilla, jotka lähinnä kertoivat säästä tai paikalla tapahtuneista kuolemista.. joita muuten riitti!

Pään vieressä näkyy pari vuotta sitten räjähtänyt kohta moreenista. 

Jääjääjäätikköä.

Paikannusta varten. Yläkulmasta näkyy jäätikön sijainti Norjassa.

Ja reissu jatkuu sunnuntain osalta seuraavassa postauksessa. Hieman esimakua kuvan kautta!