Stavanger (osa2)

Niitä ujostuttaa.

Viime postauksessa pääsin Preikestolenin huipulle (ja sieltä alas). Ilta kuluikin nopeasti motellissa, jonka hintaan sisältyi aamupalan lisäksi iltapala: kahvia ja vohveleita! Nam! Hyvin terveellistä ja palauttavaa ruokaa. Vohveleihin liittyy täällä myös jotain hieman kummallista: niiden kanssa tarjoillaan hilloa, kermaviiliä tai ehkä ennemmin creme fraishea (miten tuo kirjoitetaan???) muistuttavaa valkoista mömmöä, sekä useimmissa paikoissa samaan sotkuun voi vielä veistellä ruskeaa juustoa. Ruskea juusto on jonkilainen kansallisherkku täällä ja sitä saa ainakin kahdessa eri vahvuudessa. Vaaleampi on miedompaa ja hc-versio jota suurin osa norjalaisista syö on kinuskinruskeaa. Maku on ensin suolainen ja juustoinen, sitten hieman kinuskinen ja sitten todella hirveä.

Suklaakahvila. TYKKÄÄÄN!

Ja takaisin aiheeseen. Hyvin nukutun yön jälkeen (mukava herätä keskellä yötä siihen että joku puhuu unissaan saksaa) syötiin norjalainen aamiainen pitkän kaavan kautta. Motelli oli suhteellisen pieni, Stavanger B&B, mutta oikein mukava. Hintaa taisi tulla 50 euroa per henki per yö.

Sunnuntai piti sisällään lähinnä kaupungissa chillailua, kahvittelua ja sitten nokoset lentokentällä. Perslihakset eivät olleet yhtään kipeinä eilisen kipuamisen jälkeen (terkut Janille tästä hyvästä! :).

Iltasella saavuttiin takaisin Osloon ja hassua kyllä, tuntui kivalta palata kotiin, vaikka oltiinkin reissussa vain vähän aikaa.

Jos myydään kirjoja, voidaan yhtä hyvin myydä myös kaljaa.

Kuinka moni on nähnyt Mona Lisan takapuolen?

Käppäilyä vanhassa kaupungissa. 

Maailman söpöimpiä pieniä taloja.

Stavangerin keskustaa.

Maalaisiko talon violetiksi vai oranssiksi? Vai turkoosiksi. Kas, siinäpä pulma.