Kurpitsajuhla

Norjalaiset eivät ole ihan yhtä fanaattisia halloweenin viettäjiä kuin amerikkalaiset.. Oslo oli kuitenkin aika täynnä hirviöitä, haamuja ja muita kummallisuuksia. Myöskin kurpitsoja ja muita koristuksia on ollut jo hetken aikaa myynnissä monessa paikkaa. 

Mun halloween piti sisällään hyvää seuraa, juomaa, beer pongia ja hippalointia Amatorenissä joka sijaitsee yhdessä opiskelijakylässä. Mukavat kekkerit ja Chateu Neufiin verrattuna halpaa, sillä sisäänpääsy oli vain 30 kruunua. 

Illan kostyymina toimi mustat vaatteet, noidanhattu ja mähmäiset kasvovärit, joista ei tosin loppuillasta ollut varmaan mitään enää jäljellä. Hattukin oli lastenkokoa, ja se lentelikin pitkin pihaa kun tuuli, mutta henkilövahingoilta onneksi vältyttiin. Hattu taitaa päästä Suomeen... jospa sille löytyisi vielä käyttöä.

Mukavaa halloweenia!

-R

Sir Pingviini

Oletteko muuten kuulleet norjalaisesta pingviinistä nimeltä Nils. Sir Nils.

Leppoisaa perjantaita siis kaikille.. :)
Täällä alotellaan kotiläksyjen tekoa eli telkkarin katsomista ft. letut ja mummin vadelmahillo. Nam. 

sitä sun tätä - lähinnä kuulumisia

Paljon on ehtinyt kaikkea tapahtua, pientä ja isoa. 

Rusina(t) näyttävät poistuvan ilostuttamasta ja ihmestyttämästä arkeani. Kämppikseni ei kai jakaannu vielä pariin kuukauteen mutta taitaa jo puuhata muuttoa muualle. Ainakin tätä kielii kaapista kadonneet vaatteet ja tyhjentynyt kenkäteline. Myös rusinat ovat poissa. Sinänsä harmi että vaikka afrikkalainen ruoka haisikin kompostille, oli kämppikseni sangen harmiton tapaus. Myöskin joudin tekemään pikaisen siivouksen eilen, sillä jos moppi lähtee, konttaa tämä neiti rätin kanssa lattiaa viimeiset viikot. 

Jännityksellä nyt odotan milloin jonkun pojan tai tytön hammasharja ilmestyy kylppäriin omani seuraksi. Voi tietenkin olla että saan tässä hetken asustella yksin, sillä meidän käytävällä on toinenkin huone vielä vapaana. Ei taida tulijoita olla tähän aikaan vuodesta kauheasti. No oma kylppäri on ihan plussaa, varsinkin jos siitä saisi nauttia jouluun asti. :)

Mä vähän jo intoilen joulusta täällä..

Maanantaina alkoi uusi kurssi audiovisuaalisuudesta. Mukavan tuntuinen, tosin jotain aivan muuta kuin olin odottanut. Luennoitsija on about mun ikäinen skeittaripoika joka on innoissaan kuin kofeiinitabletteja napsinut orava. Aihe on kuitenkin mielenkiintoinen, eka luento käsitteli tarinankerrontaa ja sillä linjalla kai jatketaan opiskellen elokuvien ja televisiosarjojen analysointia. Yllättävän haastavaa ainakin näin aluksi kun käsiteviidakossa seikkaillaan. Kurssi on myöskin ensimmäinen jossa tapaan norjalaisia, sillä mun muut kurssit on täynnä vaihtareita.

Lenkkireitin varrelta. Syksy se on täälläkin.

Audiovisuaalisuus-kurssin huono puoli paljastui tänään mennessäni Akademikalle, eli yliopiston kirjakauppaan. Luettavana kurssilla on kirja, kaksi tiivistelmää ja muutama artikkeli. Kirja ja tiivistelmät piti ostaa ja hintaahan niille kertyi huimat 170€ eli yli 1000kruunua. Järjetöntä. Tiivistelmät on toki yhtä paksuja kuin kirjakin mutta 60€ mustavalkokopiosta jossa ei ole kunnon kansia ja alkuperäisteokseen on joku ehtinyt jo tehdä huteria alleviivauksia on mun mielestä hirveetä ryöstöä.

Kirjaston palvelut ei todellakaan täällä ole samaa luokkaa kuin Suomessa. Kyseistä kurssikirjaa taisi kirjastosta löytyä noin kaksi kappaletta, molemmat tietenkin lainassa ja meitä kurssilaisia on yli sata. Lukusalikappaletta ei ole, eikä tiivistelmiä saa kirjastosta missään muodossa. Lukeminen pitänee aloittaa heti sillä joulukuussa on kolmipäiväinen (mulla tosin kaksipäiväinen kun tentit menee päällekkäin) take home exam - jossa nimensä mukaisesti on kotona pari päivää aikaa tehdä 10 sivuinen essee nettiin pompsahtavasta kysymyksestä lähdeviittauksineen. Eli kirjoja tarvii ja niistä tarvii maksaa.

Niistäminen ei vieläkään ole lakannut, mutta viikonlopun halloween-pippalot kyllä houkuttelisi... Saa nähdä miten käy.

Sateista keskiviikkoa,
 - R

Radhus - raatihuone vihdoinkin!

Niin, nyt tähän pitkään riippuneeseen aiheeseen:  Oslon kaupungintalo eli raatihuone.

Eräänä sunnuntaina noin kuukausi sitten, leikimme kaverini kanssa turisteja ja osallistuimme yliopiston järjestämälle turneelle jossa katseltiin kaupunkia. Turistiretki oli heiman erilainen mitä oli luvattu, mutta ihan hyvä silti. Suurimman osan ajasta kulutimme tutkiskellen raatihuonetta ja sen jälkeen kävelimme vielä pienen reitin keskustassa katsellen kuuluisia paikkoja kuten kuninkaanlinnaa, vanhoja yliopiston rakennuksia, kansallisteatteria, kallista ravintolaa ja hotellin parveketta (tästä ehkä myöhemmin jotain...).

No nyt keskitytään raatihuoneeseen joka oli kiva nähtävyys ja sangen erilainen esimerkiksi Hämeenlinnan raatihuoneeseen verrattuna. Ylläri!

Raatihuoneen on suunnitellut Arnstein Arneberg ja Magnus Poulsson. Pytinkiä rakennettiin sangen pitkään eli 1931-1950. Toinen maailmansota keskeytti rakentamisen ja siksi siis projekti venyi. Tärkeä paikka raatihuone on tänä päivänä siksi, että siellä pidetään Nobelin rauhanpalkinnon seremoniat.

Ulkoapäin raatihuone voisi mielestäni olla kauniinpikin, kuten myös kuninkaan linna, mutta ymmärrettäköön että norjalaisilla ei tuolloin vielä ollut öljy-rahoja.

Vaikka raatihuone näyttää aika tylsältä tiilirakennukselta, on sen ulkopuolellekkin sijoitettu taidetta. Ulkoseiniä koristavat Norjan mytologiasta poimittuja hahmoja, kuten allaolevat naiset jotka muuttuvat joutseniksi. Kotka löytyy myös ulkoseinältä.

Raatihuone on massivisen kokoinen ja varsinkin aula, jossa Nobel jaetaan, on suurista suurin. Ovista on hieno näkymä merelle.

Sisätilat ovat erikoiset, en itse ole vastaavia monessa paikassa nähnyt... Seiniä ei pääasiassa ole tapetoitu, vaan ne on maalattu. Ja en nyt tarkoita tavallista maalausta, vaan maalattu kuvioin.. Miten sen nyt selkeämmin sanoisi.. :) Teokset ovat muutamilta eri taiteilijalta, ja osa niistä sangen isoja, eli ne saattavat peittää koko sienän. Aiheina teoksissa on Norjan historia, mytologia ja kulttuuri. 

Varsinkin toisesta maailmansodasta kuvitusta on paljon - rakennushan saatiin valmiiksi vasta sen jälkeen.
Myös katot ovat hyvin koristeellisia ja eri vuodenajat ja norjalaisille tärkeät arvot -säästeliäisyys, tasa-arvo ja vapaus ovat kantavia teemoja. Värejä on käytetty runsaasti kuten kuvista voi päätellä.

Ja toki raatihuoneelta löytyy sali kaupunginisiä, -äitejä ja muita päättäjiä varten. Hyvin perinteisen näköinen sellainen.

-R

Norjalaiset juomatottumukset?

= suomalaiset juomatottumukset. Löysinpä tämän hassun kuvasarjan maanantainta piristämään. Tänään luvassa on tehokkuuspäivä ja tehtävien asioiden lista on piiiiitkä kuin nälkävuosi. Siispä hommiin!

Jenny K Blake: The Norway Way

Rusinoiden paluu ja muita kuulumisia.

Viikko on jo lopussa ja mitä olen saanut aikaiseksi? Enpä kauheasti mitään. Norjan suullinen esitelmä on suunnilleen kuosissa, essee NATOsta ja Norjasta aloitettu ja joulukortit askarreltu. Muuten aika onkin kulunut niistäessä ja yskiessä, sillä poden edelleen Jamon tänne jättämää flunssaa. Näppäränä  tyttönä laitoin myös hieman vaaleita raitoja hiuksiini (jotain hennesin halpiskamaa) sillä näytin aikalailla räjähtäneeltä. Nyt näytän vähän vähemmän räjähtäneeltä, mutta ehkä vähän läikikkäältä. Kavereiden lemppariaiheena onkin täällä ollut naureskella mun peri-skandinaaviselle tyvikasvulle.

Ihmisten ilmoilla en ole juurikaan ollut lukuunottamatta, paria luentoa, pitsahetkeä kavereiden kanssa ja saksalaisen ystäväni Noran synttäreitä. Pitänee tähän lisätä todistusaineistoa siitä, että pelasin elämäni ensimmäistä kertaa tuollaista jalkapallopeliä (ja olin aika hyvä siinä!).

Joku random-norjalainen halusi pelata meidän kanssa.
Sillä ei tainnut olla kavereita.

Saksalainen maalivahti.

Keli alkaa täälläkin olla syksyisen rapsakka, yöllä päästään jo pakasen puolelle ja kävinkin ostamassa Zarasta mustan tupsupipon ja hyvin norjalaisen jättikokoisen (toivottavasti myös jättilämpimän kaulaliinan).  Kuolasin myös ihanan neuleliivin perään, mutta mun koko oli loppu tai sitä ei koskaan ollutkaan. Mikä siis hassua täällä tuntuu moni koko olevan aavistuksen suurempaa mitoitusta kuin Suomessa ja tämä pätee myös kenkiin. Normaalisti valitsisin S-koon paitoja, täällä saa lähes aina etsiä XS-kokoisia, mikä Suomessa ei heti tulisi mieleen. No neuleliivi oli myös hiukkasen hintava, joten ihan hyvä että ei tarvinnut sitä ostaa. Shoppasin myös Bikbokilta kivan harmaan neulepaidan jonka sain puoleen hintaan alekupongilla. Mieltä lämmitti, kohta myös yläkroppaa. :)

Kuvat: Zara

 Tämän päivän ahkeroinnin palkitsin Ruispaloilla, jotka pakastin kun Jamo ne tänne rahtasi. Harmi vain, ettei meillä ole leivänpaahdinta. Myöskin mummon lähettämä mustikkapiirakka sulaa keittiössä, jotta saan herkkuja iltapäivän kahvihetkellä.

Huomenna mulla alkaa uusi kurssi nimeltä Audiovisual aestethics. Ensimmäinen missio voisi olla opetella kirjoittamaan tuo ilman että pitää muualta luntata.. :) Kirjan hommaaminen kurssille on väistämättä edessä, sillä yliopiston kirjasto omistaa kyseistä teosta vain 3kpl. Kurssia suoritaa samaan aikaan arviolta 100 henkeä. Todella näppärää. Ei varmaan auta muu kuin ostaa opus, mutta 50 euron hinta vähän kyllä kirvelee...

Rusinat (2kpl) ovat muuten taas ilmestyneet lavuaariin. Myöskin jokin miespuolinen tänne on ilmestynyt, ehkä se on kämppikseni tulevan lapsosen isä, tai sitten ei. Anyway, se ei ymmärrä että pöntön kansi on kohteliasta laskea jos käyttää tyttöjen vessaa! Prkl.

Että näihin tunnelmiin.
-R

Ps. Ehkä ensiviikolla ne raatihuone-kuvat.......

Norja isolla ännällä.

Jamon visiitistä jäljelle jäi yskä joten tänään ei auta kuin käydä luennolla ja syödä vähän pitsaa ystien kanssa. Tyhjänpäiväiselle päivälle hieman sisältöä; tämä hassunhauska pätkä kertoo kaiken oleellisen norjalaisesta elämänmenosta. Juttelut tapahtuu englanniksi perinorjalaisella aksentilla. Enjoy!

Bergen ja vierailija nro1

Jamo lensi torstai-iltana tänne Osloon, ja seuraavana aamuna lähdettiinkin jo Bergeniin. Meillä on jokin kummallinen matkailu-systeemi menossa; mennään kesäkaupunkeihin aina syksyllä. Siinä on hyvät ja huonot puolensa, mutta parasta on ehkä järkyttävien turistimassojen välttely. 

Bergen taitaa johtaa tilastoa Norjan sateisimpana kaupunkina, mutta meillä onneksi kävi tuuri eikä juurikaan kastuttu. Perjatain missio oli löytää motellille nimeltä Citybox, jonka olin bongannut Lonely Planetista. Itsepalvelu-respalla toimiva pytinki oli ihan näppärä, mutta yöllä naapurin teinitytöt ja haavipallopojat aiheuttivat meluhaittoja. Yöpyminen Bergenissä on kallista kuten muuallakin Norjassa. Citybox oli ok-vaihtoehto kun haluttiin päästä halvalla. Lakanat oli puhtaat, sängynalunen ei niinkään. Loppupäivä kierreltiin kauppoja ja ihmeteltiin keskustaa. Illalla käytiin syömässä turhan kalliita mutta hyviä tapaksia ja juomassa hieman punaviiniä ja paikallista olutta. 

Bergenissä, kuten muuallakin Norjassa on nyt rosanauha-kampanjat käynnissä.

Lauantaina heräiltiin rauhassa ja lähdettiin keskustaan etsiskelemään aamiaista. Käppäiltiin Bergenin akvaariolle jossa vierähtikin reilu tunti. Akvaario on aika pieni, mutta ihan sympaattinen. Jotkut saattavat tietää mun fetissi eläintarhoihin ja muihin vastaaviin laitoksiin, joten akvaarioonhan oli pakko päästä! Jamo tosin ei ollut niin iloinen akvaarion tarjonnasta, sillä sieltähän löytyi kalojen lisäksi käärmeitä ja hämähäkkejä. :)

Tahtoo pingu-roskiksen!

"- Jamo... voidaanko me ottaa pingviini?"
"-Ei voida. "

"- Jamo... voidaanko me ottaa hylje?"
"-Ei voida. "

Lauantai iltapäivä käveltiin ympäriämpäri keskustaa ja kierreltiin kauppoja. Myös kultturi-puoli tuli matkalla hoidettua, sillä kävimme parissa taidemuseossa (joita Bergenissä on muuten paljon....). Ilta-ateria nautitiin hinta-laatusuhteeltaan hyvässä kiinalaisessa ravintolassa ja illalla mentiikin aikaisin nukkumaan. 

Thing Tang Trash

Salapoliisi J. Ampu ja rikkoontuneiden porsliinien arvoitus.

Sunnuntaina nautimme aamupalan motellin alakerrassa sijaitsevassa aamupala-ravintolassa joka oli vallan ihastuttava. Aikaa oli vielä pienelle kävelylenkille ennen junamatkaa Osloon. Bergenistä Osloon kulkevaa, noin kahdeksan tuntia kestävää junamatkaaa kehutaan yhdeksi maailman kauneimmista. Juna kulki yllättävän hiljaa ehkpä maastosta johtuen, mutta oli yllättävän kiva matkustaa. Penkit olivat leveät ja jalka- sekä ilmatilaa huomattavasti enemmän kuin VR:n vastaavissa. Alkumatkan maisemat oli mahtavat, lumisia huippuja, vuonoja ja ihania pikkumökkejä katseltiin nenät lasissa. Viimeiset tunnit sen sijaan olivat hieman tuskaiset sillä kahdeksan tuntia on pitkä aika istua paikallaan. Illalla vihdoin päästiin Osloon, pitsalle ja omaan huoneeseen tutimaan. 

Kevyttä matkalukemistoa. 

Maantaina ehditiin vielä kierrellä keskustaan ennen Jamon lentoa takaisin Suomeen. Mullakin oli ilta-luennot. Jampula joutui raahaamaan aika määrän tavaraa tänne, ja myös takaisin. Osa joululahjoista on siis jo valmiina ja nyt mulla on täällä suklaata, Nalle-puuroa ja ruisleipää! Sekä silmänympärysvoide.. :) Äiti ja Jamo oli kiitettävästi onnistuneet pakkamaan toivotut asiat, mutta äiti saa kyllä jossain vaiheessa oppitunnin siitä mitkä ovat farkkuleggarit..

Kuningasperhe

Tavoitehan oli päästä prinsessaksi Mette-Maritin paikalle. Tämä asia nyt ei ole oikein ottanut tuulta alleen, mutta esitellään nyt silti hieman kuningasperhettä.

Norjahan on perustuslaillien monarkia, mutta käytännössä kuninkaan tehtävä on vain edustaa, todellista valtaa hänellä ei juurikaan ole. Norjassa myöskin kuningas on hyvin neutraali ja liberaali, sekä varsin maanläheinen. Säännöllisin väliajoin kuninkaan voi kuulemma bongata tavallisen kansan joukosta matkustamassa hiihtämään junalla tai syömässä hodaria (norjalaisittain pølse med brød). 

Kuka tunnistaa? Kuningatar Sonja ja kuningas Harald V.

Kuninkaan jälkeen perimysjärjestykssä ensimmäisenä on kruununprinssi Haakon. Haakon on norjassa naisten mieleen ja nykyään myös Mette-Maritista tykätään. Ensinhän tämä suhde oli pienoinen skandaali, mutta Mette-Maritista tuli kuin tulikin kruununprinsessa. Pariskunnalla on kaksi lasta, prinsessa Ingrid Alexandra (joka on kruununperijä nro kolme) ja prinssi Sverre Magnus. Mette-Maritilla on lisäksi aiemmasta suhteestaan poika Marius, mutta virallisesti tätä ei lasketa kuuluvaksi kuningasperheeseen. 

Haakonin sisar, prinsessa Märtha Louise meni naimisiin kirjailija Ari Behnin kanssa (joka on hieman risitriitainen mutta aika suosittu persoona). Heillä on kolme tytärtä: Maud Angelica, Leah Isadora ja Emma Tallulah. Märtha Louisehan on oikeasti Haakonin isosisko eikä hänellä naissukupuolen edustajana ollut oikeutta periä kruunua. Nykyään lakia on muutettu ja siksi Haakonin vanhin lapsi Ingrid Alexandra voi periä kruunun. 

Kuvat: Stella Pictures

Norjan kuningasperheen juuret ovat Tanskassa ja mikä myös tulee huomioida, on Norja ollut varsin vapaamielinen kuninkaallisten avioliittojen suhteen; kuningatar Sonja ei ole aatelista syntyperää, Mette-Maritilla on aivoton lapsi... Jos kelataan hieman aikaa taaksepäin vuoteen 1905 niin Norjahan oli ollut pitkään unionissa Ruotsin ja sittemmin Tanskan kanssa. Norjalaiset kuitenkin halusivat itsenäistyä ja pyysivätkin kuninkaakseen Tanskan prinssi Carlia. Hän suostui tehtävään sillä ehdolla, että pidettäisiin kansanäänestys asiasta. Noin 80% norjalaisista kannatti asiaa joten prinssi Carlista tuli Norjan kuningas Haakon VII. Ja siitä se sitten lähti..

❤

Tämä rinsessa alkaa nyt siivota (on mun keittiöviikko plääh) ja alkaa valmistautua Jampsukan tuloon..

Vihdoin löysin seinälleni jotain laitettavaa. Aikaisemmin mulla oli vain yksi mummolta saatu postikortti seinällä, nyt on myös kiva lintujuliste. Ei nyt oteta huomioon että vähän pelkään lintuja. Tykkäsin kauheasti julisteen väreistä, joten sepä lähti mukaan ihanasta design-kaupasta. 

Mitäs muuta täällä onkaan tapahtunut? Eipä mitenkään ihmeellisiä asioita, lähinnä arki on alkanut rullaamaan kuten Suomessakin. Päiviä rytmittää luennot, urheilu ja yksi talven lemppariharrastuksista, eli neulonta. Täällä muuten langatkin on kalliimpia kuin Suomessa, joten mitäs sieltä Jampun kassista huomenna löytyykään..... Eli nyt kun puolivälissä ollaan, saan ekan kyläilijän tänne! Perjantaina starttaakin kone kohti Bergeniä ja sunnuntaina vuorossa on ehkä maailman kaunein junamatka takaisin Osloon. (Ehkä-sana siksi että kuulemma myös Kandassa on varsin valloittava rataosuus.)

Jamon vierailu koostuu lähinnä siis Bergenin matkasta, enkä ole alkanut hirveää aktiviteettilistaa kehittää (kuten meillä Laaksosilla kuulemma on tapana..). Ehkä kuitenkin muutama paikka ehditään vielä sunnuntai-iltana ja maanataina tsekata. Viimeaikoina en ole jaksanut turistimestoissa pyöriä, niitä ehtii sitten seuraavien vieraiden eli isän ja äidin kanssa katsella.

Täällä on myös syksy aluillaan. Tänään oli ensimmäinen päivä kun salille mennessä huomasin että lätäköissä oli jäätä. Silti siis päivällä on aika lämmintä, iltaisin vasta tarvitsee vaihtaa talvitakkiin. Nyt ei ole ollut edes niin vetistä kuin aikaisemmin, vaikka tämä vuosi onkin Norjassa ollut poikkeuksellisen sateinen. Syksyn tuloa on kiva fiilistellä kun olen käynyt hölkkäilemässä tässä lähistöllä. 

Parhaan syksyfiiliksenhän saa olemalla ulkona! :)

- R

Kuvasatoa elo- ja syyskuulta

Kuvia on kiva ottaa, sen olen ehkä jo aikaisemmin todennut.. Tähän mennessä niitä on tainnut koneelle kertyä melkein puolitoista tuhatta. Heh. Onnea mulle jos joku kotipuolessa haluaa kuvankatseluillan.. 

Olen kuitenkin yrittänyt olla järjestelmällinen ja tässä blogissa ilmestyneet kuvat on nätisti jaoteltu omaan kansioonsa, sillä usein olen hieman rajannut niitä ja ainakin pienentänyt kokoa. Tajusinpa sitten että ei ne kaikki kansiossa olevat kuvat kyllä tänne ole päätyneet. No, nyt voidaan asia korjata. Mitään kronologista järjestystä en ala näille väsäämään, sen verran laiskottaa näin maanatain kunniaksi. 

Asiasanat: syyspäiväntasaus, ekat omatekemät pinaattiletut, Lufthavn (hämmentävästä nimestä huolimatta puhutaan baarista), Oslo ja Stavanger. 

Pieniä muistoja siis kahden ensimmäisen kuukauden osalta. Olkaapa hyvät!

-R

lempiharrastus: syöminen

Eilen vietettiin huippukiva ja huipputäyttävä ilta kavereiden kanssa.

Illan plään oli siis tarjoilla muille ulkomaaneläville suomalais-tanskalais-norjalaista ruokaa (pienellä amerikkalaisella sivumaulla). Kokkeina oli itseni lisäksi siis tanskalainen Maria ja norjalais-amerikkalainen Christina, ja lisäksi Christinan sisko Erika oli meitä auttamassa.

Meillä on näitä ruoka-iltoja aina välillä ja seuraavaksi toivottavasti päästään makumatkalle saksalaiseen keittiöön..

Onneksi SIO-housingin siivoojatädit tupasahti perjantaina meidän keittöön ja hinkkasi kaiken puhtaaksi. Lisäksi ne ripusti verhot ja olin siis iki-onnellinen, sillä muutoin olisin joutunut lauantai-aamuna hinkkaileen köökin puhtaaksi. Toivottavasti hyvä tuuri ei vielä hetkeen lopu.

Menyn suunnittelu oli hieman hankalaa, sillä jonkinlaisia eroja pohjoismaiden keittöistä löytyy. Päädyimme kuitenkin seuraavaan:

Alkuruoka

Kana-torttuja (tanskalaista herkkua) ja kasvisyöjille suolakurkkuja smetanalla ja hunajalla (ehkä vähän venäläistä mutta who cares!).

Pääruoka

Uuniperunoita ja salaattia
Täytteinä tai kutsuisiko joku näitä kastikkeiksi?!
chiliä (kasvisversio), poroa, kinkkutäyte, fetatäyte, maustettu voi, ja sitruunainen kermaviili.

Jälkiruoka

pullaa
omenakakkua
karamellivanukasta kermavaahdolla ja marjakiisselillä
kahvi/tee

Nam! Voin kertoa että kaikki oli varsin hyviä, tosin karamellivanukas (tai mikälie) olisi pitänyt tehdä jo edellisenä päivänä, sillä se jäi hieman liian löysäksi ja levähti kun se kumottiin lautaselle. Hieman kritisoimme itseämme myös siitä, että kaikki asiat eivät ollee täysin peri-skandinaavisia, kuten esimerkiksi mun tekemä fetatäyte jossa oli basilikaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Toisaalta puolustaudun sillä että kuka hullu haluaa kaalitäytteen? Kasvissyöjille piti siis olla myös syömäkelpoisia asioita. :)


Koristeina meillä oli Norjan lippu, pieniä Tanskan lippuja ja koska mulla ei ollut mitään Suomesta, pakotin kaikki värkkäilemään konjakkikorvat ennen jälkiruokaa :D

Itselle uusi juttu oli nuo Marian tekemät tanskalaiset kanatortut (huono suomennos, sori). Käytännössä täyte oli kanakastiketta, mikäli oikein muistan, kokonainen kana oli ensin keitetty, sitten pilkottu ja lopuksi pistetty pataan ja kastiketta suurustettiin jauhoilla. Noita simpukanmallisia torttuja saa täällä ostettua kaupasta valmiina ja niitä lämmitettiin ensin uunissa pari minuttia ja sitten kipattiin kastike niihin. Pientä koristusta saatiin ripottelemalla porkkanaa koko komeuden päälle.

Myös Christinan poro-kastike oli herkkua, sitä maustettiin tietenkin Norjalaisella ruskealla juustolla.

Perunat oli aika jäätävän kokoisia, ja ruokaa oli ehkä liiankin paljon. Toisaalta mulle kauhean mukavaa, sillä jääkaappiin jäi kivasti rääpittävää pariksi päivää :)

 -Terkuin edelleen kylläinen R.