Mitäs sitten?

Edellinen postaus on päivätty 13.12 eli muutamaa yötä ennen Suomeen paluuta.
Paluu kotiin on aina mukavaa mutta Norjakin alkoi puolessa vuodessa tuntua kodilta. Blogissa on vallinnut samanlainen tyhjyys kuin allekirjoittaneen päässä. Tauko ennen Jyväskylää ja rakkaita luentoja on ollut todellakin paikallaan. Viimeiset ja muutamat kavereilta saadut valokuvat on vielä tänne laittamatta - ja omat kuvat järjestämättä. Tällä hetkellä mieli ei tee niitä vielä tutkia, vaan ehkä joskus keväämmällä on niiden aika. Sitten kun ero-ahdistus kavereista ja Oslosta on laantuntut.

we<3it

Viimeinen viikko Oslossa oli tiukkaa puristusta (parit tentit), ystävien tapaamista ja hyvästien jättöä. Vähän helpommaksi asiat teki se että Rico tuli kantamaan mun tavaroita. Mitä nyt tuli edellisillan pikkujouluista samoilla silmillä, mutta on siitä nukkuvasta siskostakin jotain hyötyä; kun toinen ei kykene mihinkään voi itse ihan hyvin pakata.

Norwegianilla kotiin ja siitä se elo Suomessa sitten taas lähti. Olen tietysti myös onnellinen että mun viiden kodin loukusta yksi koti on nyt jätetty taakse, ja mun tavaroita saa keräillä enää neljästä paikasta. Elämä on taas ihanan sekaisin.

Tämän blogin kohtaloa olen pähkäillyt. Vaihtoehdothan olisivat a) piilottaa tämä b) jatkaa tätä c) jättää tämä tälläiseksi (ja ihmetellä puolen vuoden päästä mitä pornokuvia tänne on hakkeroitu). Vaihtoehto c on siis poissuljettu. Toisaalta en ole myöskään piilottamisen kannalla, sillä ehkä tästä voi olla jollekkin jotain hyötyä tai edes huvia kun voi nauraa mun kirjoitusvirheille. Päätän siis pitää tätä historiankirjaa elossa, vaikka nyt sen pääasiallinen missio ei enää täyty, siinä mielessä mitä sen aluksi ajattelin olevan.

The Killersin fiiliksillä vietetään vielä tätä lomantapaista viikko.

Mitä käteen jäi?

Ja mitä tällä hienolla ajalla Norjassa onkaan ehtinyt tapahtua? 

Tutkaillaampa asiaa hieman. Sunnutaina kun palaan kotiin..

Olen viettänyt 130 yötä Norjan maaperällä. 

Ollut lentokoneessa 5 kertaa. 

Viettänyt junassa 8 tuntia. (Pariin vuoteen ei näin alhaisiin lukuihin muuten olla päästy!)

Tutustunut ihaniin ihmisiin. 

Saanut uusia ystäviä ympäri mailman. 

Syönyt ruskeaa juustoa. 

Oppinut tykkäämään vohveleista kermaviilillä. 

Juonut ja syönyt ylihintaisia asioita.

Opetellut tunnistamaan turskan. 

Ollut käymättä kampaajalla (puolen vuoden tyvikasvu. tykkään.)

Opetellut käyttämään leivänleikkuukonetta. 

Selvinnyt ilman hametta ja korkkareita.

Ostanut muutamat uudet kengät..

Juossut ylä- ja alamäkiä. 

Tutustunut jäärautoihin.

Nähnyt uusia kaupunkeja. 

Kirjoittanut 61 blogitekstiä (vai tuleekohan vielä lisää..?).

Joita on käyty lukemassa 4362 kertaa (tämäkin taitaa vielä muuttua).

Polkenut fillarilla ainostaan kuntosalilla.

Pelästynyt kultaista ukkelia kävelykadulla. 

Nähnyt pienen pöllön.

Katsellut paraatia. 

Syönyt lipeäkalaa. YÄK!

Juonut enemmän take away kahveja kuin koko muun elämän aikana yhteensä.

Syönyt oikeiden kiinalaisten tekemää oikeaa kiinalaista ruokaa :)

Opetellut saksalaisia napsihöpötyksiä. 

Patikoinut sumussa ilman karttaa. 

Käynyt joulutorilla. 

Nauttinut konserteista ja keikoista.

Syönyt lounaan yliopistolla 3 kertaa. 

Nauttinut beniä ja jerryä. Nomnom.

 Juonut kaljaa yliopistolla. Laillisesti. Monta kertaa.

Puhunut norjaa. 

Ollut ilman kynsilakkaa.

Ja mitä vielä? 

Niin monta uutta asiaa on tullut, ja niin monta vanhaa asiaa ilman on oltu. 

Kiva päästä kotiin jossa vesihanassa on sekoitin, jääkaapissa ei ruoka mätäne, afrikkalaista ruokaa ei tarvitse katsella eikä haistella, jourulehtien kannessa olevat ihmiset näyttää tutuilta, rahkaa saa pienimmästäkin kaupasta ja.... alan sitten varmaan ikävöidä tänne takaisin :)

-R

Kuvat: we<3it

Nobel-juhlaa

Kuten kaikki varmaan tietävät, Nobelit jaettiin eilen. Muut kunnianosoitukset jaetaan Tukholmassa, mutta rauhanpalkinto annetaan Oslossa. Miksi näin on, sitä ei tiedetä. Tänä vuonna rauhan Nobelin sai kolme naista, Ellen Johnson Sirleaf, Leymah Gbowee ja Twakkol Karman. 

"for their non-violent struggle for the safety of women and for women’s rights to full participation in peace-building work"

Nobein juhlinta on tärkeää norjalaisille ja varsinkin rauhankulkueen seuraaminen kävelykadulla. Kulkue kantaa mukanaan banderolleja ja soihtuja. Sen päätepiste on Stortingetin eli parlamentin luona oleva Grand Hotel. Perinteen mukaan Nobelin rauhanpalkinnon saaja(t) tulevat parvekkeelta tervehtimään ihmisiä juhlailtana. Siellä siis olin minäkin - en parvekkeella, mutta katsomassa parvekkeelle. Monelle juhlapäivä on niin tärkeä, että iltaa jatketetaan pikkutunneille. 


Tämän vuoden rauhanpalkinnon "teemana" oli tietenkin rauha, sekä naisten oikeudet. Tämä näkyi banderolleissa, joita lähinnä naiset kantoivat, sekä yhteisenä lauluna "All are saying - give peace a chance" jota toisettiin monta kertaa. Vaikka koko konsepti parvekkeelta heilutuksineen on aika yksinkertainen, oli ihmisillä tunnelma katossa ja palkituille jaksettiin hurrata pitkään. Hauskinta oli ehkä Karmanin tuuletukset - ei mitään hillittyä, vaan kädet ilmaan! :D

Hokkarit jalkaan ja jäälle!

Eilen sanottiin näkemiin mun ystävälle Sherrylle. Illan kunniaksi päädyttiin keskuspuiston jäälle, jolla Sherry pääsi ekaa kertaa elämässään luistelemaan. Alkuhankaluuksien jälkeen homma sujui vallan mainiosti, tosin tänä aamuna pystyn tuntemaan sen, että mun kädessä on roikuttu jonkin verran. Mukana oli myös Maria ja Sintija, joiden luistelukokemukset rajoittui kai muutamaan kertaan.. Mutta hauskaa siis oli!

Kuukauden kenkäkuvaan pääsi hokkarit!

Keskuspuiston luistinrata on aika pieni, mutta hyvin tunnelmallinen. Musiikki soi ja vuokraamosta saa luistimet 45 kruunun hintaan. Taitoluistimiakin löytyy mutta meidän tuurilla kaikki joutui tyytymään hokkareihin.

-R

Irkkis kylässä

Pitkä väli postauksissa.. mutta hei, viimeisiä viedään! Reilu viikko aikaa vielä Norjan maaperällä ennen kotiutumista jouluiseen Suomeen. Viimepäiviä vauhditti myös se, että oli mahtavaa seuraa eli Iija kyläili mun luona perjantaista tähän päivään eli keskiviikkoon. Viikonaikana ehdittiin puuhailla vaikka mitä, tosin mun perjantainen tentti ja muutama muu kouluasia vähän hidasti tahtia. Shoppailtiin, kahviteltiin ja katseltiin vaan kaupunkia. Sunnuntaina käytiin Folkemuseumissa joulutorilla joka on Oslolaisten suosikkitapahtumia näin joulun alla. Ympäri kansanmuseon oli paljon kojuja joissa myytiin ylihintaisia leivonnaisia ja käsitöitä, taisi jossain kojussa saada kevätrulliakin. Lapsille oli poniratsastusta ja toki Folkemuseumin muuhunkin antiin pystyi samalla tutustumaan. 

Tiistaina vietettiin kulttuuripäivää mun luentojen jälkeen; lounastettiin jalkapallopubissa, käytiin ihastelemassa (tai mun kohdalla ennemminkin kauhistelemassa) liskotalossa kaikenlaisia matelijoita. Kroktiilikin sieltä löytyi sekä sininen sammakko. Opittua tuli, ettei sinisiä tai punaisia sammakoita kannata syödä. Ovat myrkyllisiä. Liskotalo oli kuten monet muutkin museot eli ylihintainen. Pieni visiitti tehtiin myös Munch-museoon ihastelemaan norjalaista taidetta. 

Itsenäisyyspäivän kisastudio oli sagen erilainen edellisvuosiin verrattuna: videotykin sijasta lähetystä tuijotettiin läppäriltä, monihenkisen yleisön sijasta meitä oli kaksi... Ruoka ja juomapuoli oli kyllä yhtä hyvä  kuin ennenkin. Itsenäisyyspäivähän on hyvä tekosyy syödä herkkuja! Viimeinen kuva viittaakin jo säähän, eli eilen illalla alkoi sankka lumisade ja tänään olikin joku jo ehtinyt pyöräyttää miehenkokoisen lumiukon meidän ulko-oven eteen.. 

Huomenna tämä tyttö kipittää norjan suulliseen kokeeseen! Jaiks! 

-R

alan juttuja

Jostain syystä puhuessani "alan" hommista, assosioin termin vahvasti eräisiin vanhoihin kollegoihin, Skoda Ryynäseen sekä Intiaanipäällikköön. Termihän sinällään ei kerro mistään mitään, mutta vanhoina hyvinä aikoina sitä käytettiin paljon. No, pitemmittä muisteluitta tällä kertaa "alan" hommat liittyvät tuohon ihanaan retkeilyalaan. Norjalaisethan ovat retkeilykansaa.

Oslon keskustasta löytyy suunnaton määrä merkkiputiikkeja, mutta retkeilyputiikkien vähyyteen olen vähän pettynyt. Tai sitten en ole osannut etsiä oikeasta paikasta. Suomalaisillekkin tuttu InterSport-ketju on täällä jäätävän kallis, väittäisin jopa hieman kalliimmaksi kuin Sport1- tai G-Sport-ketjuja, jotka ovat vastaava urheilukauppoja. Edellämainituissa putiikeissa on paljon urheilu- ja retkeilytavaraa, ja paljon samoja merkkejä löytyy kuin retkeilykaupoista Suomessa. Keskustassa sijaitsee myös suhteellisen suurikokoinen XXL-sport jonka alakerta on asteen verran erähenkisempi. Siellä majailevat pyssyt, metsästyskuteet ja ratsastussaappaat...

Urheilukaupoista löytyy kattava valikoima Haglöfsin makuupusseja ja reppuja, mutta muut kamat ovat vähän vähemmällä huomiolla. Ihastuttavaa on Devoldin merinovilla-alusasujen valikoima, itsellekkin joku paita taisi mukaan tarttua jo syksyllä.. Myöskin Lundhagsia ja Fjällräveniä löytyy kivasti, jostain syystä vaan Fjellun naisten tuotteita on jäätävän vaikea mistään löytää. Karvahatut ja parkat kyllä on. Fjellun ja Canada Goosen parka-malliset untsikat on täällä hirveessä huudossa. Niin hirveessä että itseä hirvittää kun teinit juoksee monen sadan euron (monen tuhannen kruunun) takit päällä. Miten on mahdollista että niillä on ja mulla ei?!! Mun lemppari Fjellulta on ehkä tämä Kayla-parka.. CG:ltä lempparia ei nyt esitellä, sillä niiden sivut on jostain syystä kuolettavan hitaat...

Kuva: Fjällräven

Keskustassa olen käynyt ihailemassa talven trendejä mm. Norrønan omassa liikkeessä ja voin kertoa että jos haluat pinkit, violetit, neonvihreät tai oikeastaan minkä tahansa muun väriset housut kuin mustat, niin Norrønan putiikki on oikea paikka. The North Face:n kauppa on myös löytynyt, pieni mutta kiva.. Täysin en tosin ymmärtänyt mitä Nalgenen pullot siellä teki myynnissä, mutta ehkä oon tipahtanut kelkasta jossain vaiheessa. Nortin ihana vihreä duffelikassi on muuten myös eksynyt mun kaappiin. Eipähän tarvii ostaa medium-barrelia. En myöskään osaa vielä päättää tykkäänkö enemmän Tatonkan Barreleista vai näistä Nortin kasseista. Pieniä eroja on havaittavissa...

Kuva: Penroseoutdoors

Alan jutuissa mun uusi rakkaus on kuitenkin Bergans of Norway.. Pitkä untsikkatakki on jo talvipakkasia varten jemmassa (okei oon mä sitä jo käyttänyt kun mulla ei ole sitä kanadanhanhitakkia..). Myös jäätikkökeikkaa varten hankittu Bergansin ihana feecetakki on ollut hintansa väärti. Asiaahan ei pahenna että se on myös maailman söpöin pusakka. Olen aina ollut kaikkia vaaleita värejä vastaan näin retkeilykäytössä, mutta taidan nyt syödä sanani. Väitän nykyään että kun on tarpeeksi vanha osaa olla sotkematta vaatteitaan. Sulattamisesta/kaminaan nojailusta (josta mulla on useita kokemuksia nimim. kolme sulatettua goretex-tuotetta ja yksi kärvähtänyt karvafleece) en puhu mitään.

Kuvat: Bergans of Norway