Norsk Folkemuseum

Tiistai on mulla vapaapäivä, joten käytettiin se mun saksalaisen kaverin Julian kanssa hyödyksi.. Ensin hieman kahvia ja muffinssia ja sitten paatilla kohti Norjan kansanmuseota. Venematka oli ilmainen (kun omistaa matkakortin) ja sisäänpääsy museoon 75 nok. Ei paha.

Museoalue oli valtavan suuri, eikä meillä lopulta ollut mitään käsitystä jäikö jokin paikka näkemättä vaiko ei. Suhteellisen kaunis päivä takasi hyvän museoreissun, sillä tämä kansanmuseo kierretään lähinnä ulkosalla. Joistain taloista oli tehty esimerkki-koteja eri aikakausilta, lisäksi löytyi mm. apteekki, viinakauppa ja pankki. Joissain taloissa saattoi olla myös näyttelijöitä esittämässä henkilökuntaa tai muuten vaan sen ajan ihmisiä. Yhden miinuksen museolle joutuu antamaan: kahvio sijaitsee museoalueen ulkopuolella. Kun ei tajua ottaa eväitä mukaan tulee hirveä nälkä, kahvioon ei pääse kesken kierroksen ja kierroksen  jälkeen huomaa ettei olisi ollut edes varaa mennä sinne, sillä voileipä maksaa 82 nok (suomeksi yli kymmenen euroa eli järkyttävää riistoa).

Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Tässäpä muutamia poimintoja.

Ja yksi missio suoritettu: norjan vuonohevonen!

Ps. Otin rusinan pois meidän lavuaarista. Se kellui siellä viikon.

rusina lavuaarissa

Tietääkö joku minua viisaampi:
miksi meidän kylpyhuoneen lavuaarissa on rusina?

Rusina ilmestyi lavuaarin (vai oliko se jo siellä?) kun muutin. Heitin rusinan pois sillä ajattelin että kämppikseni on huuhdellut astioitaan ja rusina on vahingossa jäänyt. Pari päivää kului ja uusi rusina ilmestyi lavuuaariin. Annoin rusinan olla pari päivää, sillä ajattelin kämppikseni noukkivan sen itse pois. Näin ei käynyt niin heitin rusinan pois. Nyt kolmasrusina (kahden viikon sisään) elelee lavuaarissamme..
Voiko sitä siis heittää pois vai onko rusinalla jokin suurempi tarkoitus kuten esimerkiksi karkoittaa pahoja henkiä? Mystistä tämä elo afrikkalaisen kanssa.

Eilen oli kyllä mahtava ilmaisten asioiden päivä, sillä onnistuin käärimään myös pari voileipää, teen ja vesipullon yliopistolla ollessani. Siihen tosin loppuivat ilmaiset asiat, sillä kävin ostamassa kirjat norjan kielen kurssia varten joka siis alkoi. Työkirja + tekstikirja=100€. Toivottavasti näitä ei tule kauhesti lisää...

Kävin myös ekaa kertaa salilla kun kerran ostin yliopiston urheilukortin. Sekin oli 100€ lukukaudelta (riistoa) mutta toisaalta saapahan tehdä kaikkea kivaa. Yliopistolla on neljässä eri paikassa kuntokeskukset eli kuntosali + jumppia ja vaihtelevasti muita toimintoja (kuten sauna, uima-allas, erilaisia kenttiä..)

Täksi päiväksi eli lauantaiksi olin ilmoittautunut yliopistolle vapaaehtoishommiin, mutta kaljateltta purettiin eikä apua sittenkään tarvinnut. Mentiin sitten buddygroupin kanssa (tosin puolet porukasta makasi kai krapulassa) Oslon teknilliseen museoon (The Norwegian Museum of Science, Technology Industry and Medicine). Ylläripylläri sisäänpääsy oli ilmainen, mitä se ei normaalisti ole! Jättikokoinen heurekan ja museon yhdistelmä olisi vaatinut koko päivän aikaa ja oli siis vallan hieno. Parasta oli ehkä tilapäinen näyttely, joka koski aivoja.. Mulla ei ollut kameraa mukana mutta onneks kaverillani Sherryllä oli, eli tässäpä muutama sen napsima kuva päivää piristämään :)

Niin.. Aivot saavat aikaan monia eri tunnetiloja.

ilmaista kivaa

Kalliissa maassa asuminen vaikkuttaa ihmisiin hassusti. Normaalisti en jaksaisi juosta kaiken ilmaisen tavaran perässä, mutta täällä se on aika vaivatonta.

Köyhät opiskelijat voivat rytmittää päivänsä juoksemalla ilmaistapahtumasta toiseen, käyden välillä juomassa ilmaisen kupin kahvia tai syömässä ilmaista ruokaa. Viimeisin mainituista asioista eli ruoka, on vaativinta löytää.

Tänään käytiin kävelemässä laivarannassa ja ihastelimme taloja ulkoapäin. Ilmaista!
Kävimme kiertelemässä Akerhusin linnoitusta, emmekä menneet sisälle. Ilmaista!

Metroilin yliopistolle (käytännössä ilmaista koska kortti on jo maksettu!) jossa jaettiin ruokapussukoita. Ilmaista!
Mahtava ruokapussukka sisälsi vaikka mitä kivaa.. Nameja, purkkaa, nuudeleita, näkkileipää (joka välissä on jotain mössö ja sit päällä toinen näkkäri.. näitä kai syödään paljon), muroja, suklaata, hammastahnaa, käsidesipyyhkeitä... Mielenkiintoisin pussukasta löytynyt asia oli ehkä peltirasiaan pakattu kondomi. Luulin  eka pastillirasiaksi.

Illalla kampuksella olisi jazz-konsertti ja ulkoilma-elokuva. Ilmaisia!
Mutta voi olla että skippaan, sillä huomenna alkaa luennot klo 8.15.

Huomenna on myös paras jatkuva ilmaisten asioiden päivä, sillä perjantaisin yliopiston oppilaskunnan talolla (jossa esim.grillattiin aikaisemmin) on ilmaisia vohveleita. Lisäksi on international coffee hour taas, eli ilmaista kahvia, teetä ja keksejä. Näitä yritän hyödyntää mahdollisimman usein!

Ja vielä lopuksi:
Kaljan hinta Aker Brygge -nimisessä kauppakeskuksessa noin 120 kruunua eli reilu 15€.

Ps. Jos Iijalla olis vene niin tälläinen se olisi!

sateinen Oslo

Oslo on kummallinen paikka. Vallitsevaan säätilaan ei voi ollenkaan luottaa sillä noin kymmenessä minuutissa tilanne voi olla täysin päinvastainen. Kesällä täällä kuulemma on hyvinkin helteistä (kuten Suomessakin), mutta nyt syksyn sateet ovat alkaneet. 14 päivää eli tasan kaksi viikkoa on täällä jo kulunut, niistä 10 päivänä on satanut. Sade ei välttämättä kestä koko päivää mutta käytännössä on pakko olla sateenvarjo joka päivä mukana jos mihinkään pidemmälle lähtee.

Yritin myös metsästää kumisaappaita, mutta vielä en kyennyt löytämään kuin Tretornin metsästysmalleja. Porukka hilluu täällä kyllä aika vahvasti erinäköisissä kumisaappaissa, mutta pakkohan se on jos haluaa kuivana pysyä (nimimerkillä Vagabondin nahkatossut eivät diganneet sateesta).

Sunnuntain keikka anniskeluravintola Blå:hon oli vallan hieno. Hieman halvemmassa kaupunginosassa sijaitseva kapakka oli pieni ja tunnelmallinen. Viiden aikaan house bändi veteli yhden setin ulkona terassilla noin kahdeksan soittajan (ja laulajan) voimin, piittaamatta sateesta. Katos piti suunnilleen vettä, mutta soittajatkin olivat sonnustautuneet sadettakkeihin, saappaisiin ja aurinkolaseihin. Näkymä vastasi suunnilleen kuvitelmaa kahdeksasta kerjäläisestä.. Laulajat vuorottelivat ja osa oli vierailevia tähtiä (ainakin Lontoosta ja Venäjältä..). Välillä käytiin pitsalla ja sitten suunnattiin takaisin keikalle. Tällä välin soittimet oli siis siirtynyt sisätiloihin ja bändin koko tuplaantunut. Vähän epäselväksi jäi kuinka kauan nämä sunnuntaiset ilmaiskeikat kestävät, sillä itse taisin lähteä toisella tauolla joka ajoittui puolenyön tienoille.. Tapahtuma oli k-20, joten osa meikäläisistä jättäytyi suosiolla kotiin.. Mutta ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka!!

Maantaina vuorossa Pub til Pub -niminen tapahtuma jossa ideana oli appro-tyyppisesti kiertää pubeja ja juoda kaljaa. Jokin merkki tai palkinto oli kai luvassa jos sai passinsa leimoja täyteen. Miten tämä kuitenkin eroaa suomalaisesta meiningistä: kaikki pubit (+kaljateltta) sijaitsee kampusalueella, eli ilta-aikaan dokaaminen yliopistolla on ihan okei. Koska kalja on kallista, aloittelimme hakemalla juotavaa ja syötävää yliopiston kaupasta (jossa on itsepalvelukassat voi moro). Lähes jokaisella tiedekunnalla on siis oma pubinsa jossain kellarin uumenissa..  Humanistisen tiedekunnan pubi (Uglebo=pöllönpesä) oli ainoa jossa itse kävin ja siellä vierähtikin tovi, vaikka pysyttelin kahvi-linjalla.  Oluen hinnoissa on paljon eroa riippuen  sitä tarjoilevasta kaupunginosasta. Esimerkiksi Blå:ssa tuoppi taisi olla 62 nok eli noin 8€.

Maantaina tapahtui myös jotain järkevää: istuttiin kiltisti erikoistapahtuma-info eräässä auditoriossa ja siellä sainkin hieman lisää infoa tulevista tapahtumista joihin olen ilmoittautuntut. Syyskuussa olisi tarkoitus tehdä päiväretki Kolsåstoppenille joka sijaitsee noin puolentunnin matkan päässä Oslosta. Ohjelmassa on vähän patikointia, kiipeilyä ja laskeutumista. Kivaakivaa! Toinen, hieman pidempi reissu on tarkoitus tehdä myös syyskuussa: viikonloppu patikoiden (lähinnä ylämäkeä) Norjan länsipuolella ja kivuta Jostedalin jäätikölle. (oikeinkirjoituksessa voi olla tarkistamisen varaa). Anyway, se on kuulemma manner-Euroopan suurin jättikkö. Pitänee kai ihan piikkejä ja hakkua käyttää :)

Suunnitteilla on myös mennä katsastamaan Pulpit Rock eli Stravangerissa sijaitseva 600metriä merenpinnan yläpuolelle kohoava kallio. Tässäpä linkki wikipediaan jossa hieman kuvaa ja tietoa aiheesta..
Retkeä pitäisi varmaan alkaa suunnitella, sillä tuonne ei kai juuri ole asiaa enää syyskuun jälkeen.

Eilen, eli tiistaina nautimme Espenin äidin 50-vuotisjuhlilta jääneitä eväitä, eli pidimme rääppiäisiä eräässä puistossa. Vallan mukavaa sosiaalityötä antaa ruokaa köyhille vaihtareille :)

Tänään kävin palauttamassa yliopiston kv-keskukseen lappusia jotta rekisteröityminen paikallisille viranomaisille tapahtuu. Toimittettavia dokumentteja oli kopio passista ja sairasvakuutuskortista sekä tuloste   kaavakkeesta jolla ilmoittauduttiin netissä poliisille. EU-alueelta tulevien on huomattavasti helpompi hoitaa tällaiset asiat, mulla meni 2 minuuttia toimistossa, kiinalaiset kaverit joutui menee suoraa poliisille ja jos vuoronumero on kolminumeroinen niin sehän tietää useamman tunnin odottelua :)

Tulee taas pitkä postaus, mutta kerrottakoon vielä että kävin tänään taas Ikeassa (ilmaisbussilla :). Ostin pyykinkuivaustelineen koska:
- Rumpukuivaus alakerran pyykkituvassa maksaa 15 kruunua (sen lisäksi eka pitää maksaa pesukoneesta 15kruuunua, eli koko pyykkiepisodi maksaa noin 5€/kerta).
- Pykkiteline Ikeassa maksaa 69 kruunua.
Tästä päätellen hieno pyykkitelineeni on maksanut itsensä takaisin jo viiden pyykinpesukerran jälkeen, mikäli se pysyy kasassa siihen asti. Ainakin fiilis on parempi kun alushousut ei roiku kirjahyllyssä kuivumassa (niin kuivausrumpu ei hyväksynyt mun korttia viimeksi). En myöskään ole siis päässyt eroon rumpukuivaus-neitsyydestäni,  ja hyvä niin, koska en pidä ko.laitteista.

Ikeaan oli tullut myös halpoja ruokailuvälinesettejä, joita viimeksi jo haeskelin. Mahtava tunne kun ei tarvii enää sporkilla syödä :)

Tänään ostin myös yliopiston urheilukortin, mutta koska tekniset laitteet (varsinkaan kortit) eivät ole täällä musta pitäneet, en saanut jumppatuntia varattua. Urheilukortti jolla saa tehdä aika paljon kaikkea maksoi 800 kruunua eli noin 100 €. Aika kallis verrattuna JYU:n hintoihin, mutta ei täällä parane vaan kaljotella ja  datailla.

kuvia.. viimeinkin!

Tässäpä kuva mun huoneesta... nykyään se on onneksi jo vähän viihtyisämpi, kun verhot on ikkunassa ja matto lattiassa :).

Näkymät kuitenkin mun kämpästä on aika kivat.. onhan se 9. kerros. Pitänee ottaa vielä muutama kuva keittiön parvekkeelta, josta näkymä on 180astetta ympäri Oslon.

Vikelangsparken, Oslon suurin puisto ja ihmispatsaat. Täällä oltiin piknikillä.

Mitä yliopistoilta Suomessa puuttuu? Olutteltta. Kampuksen keskeisellä aukiolla tönöttää kaljateltta yliopiston juhlavuoden kunniaksi. Tämä ei kai ole täysin normaalia täälläkään, mutta pubit yliopiston alueella kuulemmat ovat. Maanantaina olisikin tapahtuma nimeltä pub-till-pub, jossa kierretään kampuksen kuppiloita.

Myöskin kampusalueelle voi pystyttää lavan ja pitää konsertin. Itse viivyin vain puolisen tuntia, sillä norjalaiset amatööri-hevibändit ei jostain syystä uponneet.

Ja tässä mun tanskalainen kaveri Maria ja eiliset hotdogit joita tehtiin yliopistolla. Ohjelmassa piti olla laivaristeily, mutta sään vuoksi se peruttiin ja pidettiin bbq yliopiston nurmikolla. Hyvältä maistui!

Tänään illalla mennään keskustaan ravinteliin nimeltä Blå. Vapaa sisäänpääsy lämmittää mieltä ja luvassa on house bändi jota voi fiilistellä youtubesta.

Reetan Oslo

Koska muistikortinlukija odottaa vielä postissa, askartelin vallan hienon kartan googlemapsiin, nimeltä Reetan Oslo. Pitää päivittää tuota pikkuhiljaa, mutta sieltähän niitä kuvia paikoista näkee, ei tarvitse mun räpsimiä odotella! :)


Näytä Reetan Oslo suuremmalla kartalla

Puuhasteluja buddy-groupin kanssa

Ongelma numero kolme ratkesi eilen! Kaksi käyntiä SIO housing officessa tuotti tulosta ja sain pestyä vaatteita! Jee! Tosin mun sirukortissa on vielä jotain vikaa, se on kai liian vanha ja kulunut. Myös ongelmat 1 ja 2 ratkeavat kohta sillä postista oli tullut lappu paketin saapumisesta. Kohta mulla on siis koneeseen muistikortinlukija ja puhelin suomalaista liittymää varten. Tästä ilosta voisin palkita itseni siiderillä, mutta koska se on niin hemmetin kallista, jätän toiseen kertaan.

Kuten viimeksi taisin mainita, tiistai-iltana tehtiin turistimatka tutorimme Espenin johdolla Grünerløkka-nimiseen kaupunginosaan, jossa asuu paljon opiskelijoita ja köyhiä. Tämä siis tarkoittaa että hinnat ovat siellä hieman maltillisemmat ja ehkä voi jopa ravintolassa syödä...

Mitä onkaan keskiviikko-perjantai-akselilla tapahtunut?

Keskiviikkona käytiin buddy-groupin kanssa piknikillä Oslon suurimmassa puistossa Vigelandsparkenissa. Puisto on järjettömän kokoinen ja täynnä patsaita jotka Gustav Vigeland on tehnyt. Patsaita on yli 200, ja kaikki niistä esittää ihmistä/ihmisiä. Sää oli aurinkoinen, ja mikä mahtavinta, puistoon oli pystytetty teltta jossa oli lasten ohjelmaa: muumeja! Mun saksalaiset kaverit ei tienneet muumeista mitään, mutta nyt sekin asia on korjattu. :)

Torstaina oli lentopallopäivä, eli tutustuttiin yliopiston Domus Atleticaan, jossa on ainakin uima-allas ja lentopallo/koripallokenttiä. Ymmärtääkseni siellä pystyy myös muita lajeja harrastamaan, kuten tennistä. Pelattiin lentopalloa muita ryhmiä vastaan jopa kohtalaisella menestyksellä (päästiin semi-finaaliin joka hävittiin fyysikoille... noloa). Illalla mentiin vielä meidän tutorille Espenille tekemään pitsaa ja hengailemaan. Espen asustaa onneksi mun puolella kaupunkia, joten kotimatka ei ollut pitkä. Oli myös kiva nähdä "normaali" opiskelija-asunto, kun kaikki muut asuu asuntoloissa.

Tänään vuorossa oli kierros Bislett-nimiseen kaupunginossaan. Koko päivän on satanut vettä joten lopulta kierros jäi aika lyhyeksi, ja käytiin sen sijaan keskustassa sijaitsevassa taidemuseossa The National Galleryssä. Ryhmähinta sisään oli 30 kruunua per naama, normaalisti aikuinen maksaa 50 kruunua, eli museo ei ollut mitenkään ylihinnoiteltu. The National Gallery on perustettu 1837 ja siellä on Norjan isoin kokoelma tauluja tms. Museon hitti on Edvard Munchin Skrik eli The Scream eli Huuto. Ihan kivan näköinen oli, vaikka luulen ettei se kuitenkaan aito ollut.

Tänään oli myös yliopiston International Coffee hour, jossa vaihtareille tarjotaan ilmaisia keksejä ja kahvia. Kelpaa! Toki myös muut opiskelijat voi osallistua, mutta eipä norjalaisia siellä juuri näkynyt. Kahvit pidetään joka perjantai ja paikkana toimii, kuinka ollakkaan Chateu Neuf. Sumpit juotuani onnistuin myös hyppäämään väärään metroon, joten kotimatka hieman venähti...

tutustuminen yliopistoon

Melkein kaksi päivää on nyt vierähtänyt uusien vaihtarikavereiden kanssa. Meidän "buddygroup" sisältää montaa eri kansallisuutta, on saksalaisia, ranskalaisia, englantilainen, korelainen, japanilaisia, kiinalaisia, tanskalainen, iltalialaisia, belgialaisia, amerikkalaisia ja taitaa jokunen espanjalainenkin löytyä. Kaikki on mukavia, mitä nyt vähän on ehtinyt kaikken kanssa jutella.

Lähinnä olen hengaillut saksalaisten Frederikan ja Martinin kanssa, sekä tanskalaisen Marian, joka asuu lähinpänä mua (kaikki muut asuu keskustan toisella laidalla). Englannilla on pärjännyt hyvin, mutta joidenkin aksentit tuottaa hieman hankaluuksia. Ja mun nimi varsinkin. Kiinalaiset ja Japanilaiset ei voi käsittä jonkin asian alkavan R-kirjaimella. Toisaalta en mäkään osaa niiden nimiä lausua.

Eilen tutustuttiin kampukseen ja toisiimme, sekä käytiin keskustassa vanhalla kampuksella kuuntelemassa tervetuliais-seremonia. Vanha kampus sijaitsee kuninkaanlinnan vieressä eli aivan keskustassa. Ohjelmassa oli puheita ja soittoa, sekä rennonpana osuutena bändi ja saatiin ruokaakin (ilmaista jee!). Tehtiin vielä pieni kierros keskustassa ja käytiin Marian kanssa ostamassa opiskelijoiden matkakortit. Pikainen vaatteidenvaihto kotona ja lähdettiin Sognin opiskelijakylään amerikkalaiselle Christinalle.

Kalja on todellakin täällä kallista, mutta onneksi meillä oli saksalaiset ystävät mukana mennessämme kauppaan. Martin oli bongannut meille halpaa olutta. Tosi halpaa. Ja syy tähän halpuuteen ilmeni: light beer. Eka muttei varmaan vika kerta kun juon 2,4 prosenttista kaljaa. No kyllähän siinä iltaa sitten istui huikean kahden kaljan verran. Opin uusia juomapelejä, jee.

Catherinelta matka jatkui metrolla Chateu Neuf-nimiseen opiskelijoiden tanssipaikkaan, joka taisi olla joku vanha metroasema tms. Sisäänpääsy oli ilmainen ja yhdeltä olinkin jo pää tyynyssä. Suurin osa paikoista menee täällä kahdelta kiinni, tai viimeistään puoli kolme (tykkään :). Ja Maria onneks matkusti suurimman osan paluumatkasta mun kanssa, niin ei tarvinnut yksin heilua kotiin. Chateu Neuf on periaatteessa kai ylioppilaskunnan paikka, josta johtuen siellä on paljon opiskelijabileitä.

Tänään ollaan pelailtu yliopiston nurmikolla ruotsalaista mölkynsukuista peliä, haettu opiskelijakortit ja istuttu kuuntelemassa vaihtari-infoa. Opiskelijakorttien lisäksi meillä on paperiset läpyskät joka vastaa siis suomen vuositarraa joka liimataan opiskelijakorttiin. (Kyllä, tässä asiassa Suomi on edellä.) Opiskelijakortin hankkiminen oli varsin helppoa, piti vain kertoa asiansa tiskillä, näyttää henkkarit ja istua valokuvattavaksi. Sähköinen allekirjoitus hassuun pömpeliin, sekä pin-koodi ja tattadaa sieltä putkahti hieno kortti! Tästä suomalaiset voisi ottaa oppia.

Vaihdoin norjalaisen sim-kortin puhelimeen, sillä tarvitsen sitä nyt enemmän. Toivottavasti uus puhelin Jamolta tulisi kuitenkin reippaasti niin voisin suomen liittymääkin käyttää. Norjalaisilla on tosi lyhyet puhelinnumerot, jotka alkaa kaikki numerolla 9 tai 4. Suuntanumeroita tai muita 050-hömpötyksiä täällä ei tunneta. 0047- liite pitää lisästä numeron alkuun, mikäli osittaa eurooppalaisesta numerosta norjalaiseen.

ongelmat 1,2 ja 3.

Viikonloppu on mennyt mukavasti, ehkä jo vähän alkaa tympiä yksin oleilu. Kämppikseni on osoitautunut mukavaksi (ja siistiksi), mitä ei voi sanoa kaikista tämän talon possuista.

Muutama ongelma on jo ilmaantunut. Ensinnäkin hienosti päivittämäni Lion ei ole nähtävästi yhteensopiva mun kameran kanssa. Heh. Ei siis tule kuvan kuvaa tännekkään ennen kuin olen asian saanut kuntoon.

Toiseksi: Jamon vanha puhelin jonka otin mukaan norjalaista liittymää varten ei toimi. Tai tomii, muttei hyväksy mun norjalaista eikä suomalaista sim-korttia. Nice. Tästä kuitenkin voi siis päätellä että kävin hankkimassa itselleni prepaid-liittymän Telenorilta. Puhelut maksaa täällä 0,99-1,49 kruunua minuutti (noin  0,12-0,19€) ja tekstarit 0,69 kruunua kappale (noin 0,09€). Liittymän avaus oli 150 kruuunua eli noin 20€ ja siihen sai vähän puheaikaa päälle. Prepaidia voi lada melkein kaikissa kioskeissa ja kaupoissa, mikä mun tarviikin heti tehdä kun saan jonkun toimivan puhelimen tänne.

Kolmanneksi: Netissä niin näppärästi toimiva pesukoneen-varausjärjestelmä ei niin näppärästi toimikkaan. Tai ainakin se on jumittanut nyt kaksi päivää. Pitäisi macillä toimia, mutta ei. Lykkään siis edelleen pyykinpesua.

Kaupunki on kuitenkin tullut jo tutummaksi, ja eri kulkupeleillä liikkuminen on onnistunut hienosti. Tänään tien pienen hölkkälenkin lähimaastoon ja löysin keski-kokoisen ostoskeskuksen lähistötä, sekä toisen ruokakaupan. Tänään on ollut siis aikaa ja paljon, sillä mikään ei oikein ole auki sunnuntaisin. Norjalaiset nähtävästi pyhittävät lepopäivän vielä paremmin kuin suomalaiset (siis oikeesti edes ruokakaupat ei ole auki). Ensimmäiset merkit sateisesta syksystä on saatu tänään, kun melkein koko päivän on satanut.

Eilen kävin katsastamassa kuninkaanlinnan, tosin vain ulkoapäin. Lisäksi löysin "toisen" kauppakadun jolla oli mm. The North Facen oma liike.. joka oli täynnää kaikkea kivaa ja kallista. Löysin keskustasta myös pienen retkeily/matkailukaupan jossa oli paljon tuttua romua myynnissä, kuten sporkkeja (23nok =2,92€). DesignTrogetilla ne oli 20kruunua, mutta siis hieman kalliinpia Aitan hintoihin. Tähän täytyy ehkä myös kertoa että edelleen mulla ei ole ruokailuvälineitä, oon syönyt kaikki ateriani pinkillä sporkilla jonka ostin reissua varten. Pitänee ehkä mennä kohta ikeaan uudestaan tai ostaa lisää sporkkeja. :)

Huomenna alkaa kaikki vaihtarihömpötykset, mitä odotan jo innolla! Vaihtareita täällä on paljon, kuin myös muita ulkomaalaisia opiskelijoita (kuten mun kämppis). Meidät on etukäteen jaettu noin 20 hengen ryhmiin opiskelualan perusteella joita huomenna siis tapaan. Oslon yliopistossa on noin 30 000 opiskelijaa eli se on kaksi kertaa suurempi kuin Jyväskylän yliopisto. Taas päästään saamaan ilmiöön kuin Ikeassa, eli henkilökuntaa on täällä suhteessa paljon enemmän.

Jos kiinnostaa, niin löysin Oslon yliopiston esittelyvideon (kesto noin 5min), josta alku on ihan kiinnostava.

Saapuminen Osloon

Lento meni eilen hyvin, tosin perille Gardermoenille päästiin noin tunti aikataulusta jäljessä. Rinkka säilyi kuljetuksessa ehjänä, tosin sitä ympäröinyt jätessäkki ei. No roskaahan se oli muutenkin.

Lentokentältä nappasin bussin joka liikennöi kentältä keskustaan noin 20 min välein. Normisti matka olisi maksanut 150 kruunua, mutta sain opiskelijana sen 80 kruunulla. Heti alkoi säästäminen! Ostin kiskasta vähän evästä matkaan sillä aamupalasta oli kulunut jo kiitettävästi aikaa. HOX! Ensimmäinen norjalaisten herkkuruoka syöty eli voileipä :) Kunnian sai täysjyvä-metvursti-sämpylä. Neliönmallinen, seesamsiemenillä. Ja hyvää oli, mutta sillä hinnalla pitää ollakkin...

Gardenmoenilta Oslon keskustaan matkaa tuli noin 40 kilsaa ja bussi taittoi sen muutaman pysäkin kautta noin 45 minuutissa. Jäin pois Oslon bussiasemalla, ja sieltä näppäränä tyttönä sain ohjeet mistä löytää turisti-info. Turisti-info oli kovin looginen paikka. Kartan sain ystävälliseltä poitsulta, tosin ilmeni että paikka josta olin menossa avainta hakemaan, ei näkynyt kartalla. Infosta ei myöskään saanut ostettua matkakortteja vaan viereiseltä kahvilan tiskiltä. Ostin 7 päivän lipun jolla siis saa surffata eri kulkupeleillä niin kauan kuin haluaa. Kortti piti ensin aktivoida pienessä laiteessa, ja sen jälkeen en olekkaan sillä mitään tehnyt. Ihmiset eivät piippaa korttiaan missään, eikä kukaan sitä ole vieläkään kysellyt. Metroasemillakin on ollut hienoja portteja, joihin normaalisti kortti laitettaisiin jotta pääsee sisään, mutta täällä ne eivät ole olleet käytössä. Opiskelijoille myydään kuukausikortteja, mutta sitä varten täytyy olla opiskelijatodistus Oslon yliopistosta, ulkomaisilla korteilla ei alennuksia anneta.

Hain avaimen toisesta opiskelijakylästä huitsin nevadasta, metroilin takaisin keskustaan ja bussilla pääsin kämpälle. Meidän talo on opiskelija-asuntoja täynnä, mutta ympärillä ei ole muita opiskeluun liittyviä rakennuksia. Ensimmäinen ongelma tulikin ulko-ovella: miten päästä sisään? Onneksi joku tuli juuri ulos niin pääsin livahtamaan sisään.

Asumukseni on hyväkuntoinen ja hyvällä näkymällä. (josta ehkä joskus kuvia kunhan tekniset ongelmat on selvitetty) Mulla on yhteinen eteinen ja vessa afrikkalaisen tytön kanssa joka opiskelee jotain IT-hommaa. Sillä on maailman vaikein nimi. Samaa keittiötä meidän kanssa käyttää x-määrä ihmisiä. Keittiö on just rempattu (according to Tom) mutta silti aika saastainen. Ensimmäinen ihmiskontaktini, Tom, on viereisestä asuntokompleksista, mutta ne käy käyttämässä meidän mikroa, sillä niiltä sellainen puuttuu. Tom myös tunnisti mut heti suomalaiseksi, en sitten tiedä onko aksentti niin vahva? :D

Purettuani rinkan lähdin Ikeaan. Sinne menee keskustasta näppärästi ilmainen bussikuljetus tunnin välein. Rinkka täynnä ja vatsa täynnä pääsin kotiin joskus kahdeksan aikaan ja suuntasin vielä viereiseen pikkukauppaan iltapalaa hakemaan.

Ikea on täällä jonkilainen pyhättö, varsinkin ruokailun suhteen. Ravintola oli täpötäynnä, mutta ihmellistä oli myös henkilökunnan määrä. Suomessa henkilökuntaa saa välillä etsiä kissojen ja koirien kanssa, mutta täällä niitä parveilee enemmän kuin asiakkaita. Myöskin palvelukulttuuri on vähän erilainen, sillä Ikean myyjät seisoskelivat porukoissa ja nauroivat keskenään. Hyväntuulista porukkaa siis. Muutenkin norjalaiset näyttäisivät olevan hiljaisia mutta kohteliaita. Myöskin toisten huomioonottaminen sujuu paremmin kuin suomessa. Tämä näkyy niin liikenteessä kuin ravintoloissa.

Illalla olin aivan sippi ja kaikki lihakset jäykkänä kassien raahaamisesta. Mieltä kuitenkin lämmitti hyvät löydöt Ikeasta, ehkä postailen niistä myöhemmin lisää..

lähtötohinoita

Herätys klo 6.00, aamupuurot naamaan ja kohti Helsinki-Vantaata Ridgen ja Jamon kanssa. Melkein uusi Deuter Aircontact pro sujahti jätessäkkiin jota kiskoin sitten kohti tiskiä. Ruumispussin näköinen viritys herätti vähän hilpeyttä kanssamatkustajissa, mutta pääasia että toimii. Mukavat 17 kiloa tuli pakattua mukaan, tosin oleellisia asioita (kuten hiuslakka) jäi Norjan puolelta hankittavaksi. Ruumispussin jouduin roudaamaan johonkin erikoismatkatavaralinjalle, kun paketointi ei tainnut vakuuttaa henkilökuntaa. Käsimatkatavaroihin pääsi läppäri ja kamera, sekä muutama muu hajoava asia ja tärkeä dokumentti, mutta nyt on ainakin Haglöfsin vetoketut todistettu kestäviksi. Vanhaa Tightiä en raaskinut mukaan ottaa, kun aurinko paistoi läpi pohjasta paristakin kohtaa :)

Sydän itkee verta, sillä reppu on todella niin täysi, ettei muumikaupan ihanuuksille ole tilaa. No, säästyypä rahaa. Aamukahvi ja Jo Nesbø auttaa odottelussa. 

Tämän päivän missio olisi 

a) päästä Osloon 

b)keksiä kulkuväline Gardermoenilta keskustaan 

c)hakea avain jostain Kringsjö-paikasta 

c)saada romut asunnolle 

ja ehkä vielä muina aakkosen kohtina käydä ruokakaupassa ja ikeassa, sillä mulla ei ole ruokaa eikä petivaatteita. :)

Katsotaan miten käy.

asunto, check!

Tulihan se vihdoin sieltä. Nimittäin asunto. Pikkuisen alkoi jo mietityttään kun lähtöön on viikko.
Bjerke Student House on tämä onnellinen talo, joka minut saa majoittaa. Mainostekstien mukaan alue olisi viihtyisää ja lähellä ravirata. (Onkohan tää verrattavissa Kontulaan vai Itäkeskukseen :)

Huone on oma, vessan joutuu ehkä jakamaan ja keittiö on viiden kimppa. Näin ainakin mulle on luvattu, saa nähdä mitä oikeasti siellä on... Talo on nimensä mukaisesti täynnä opiskelija-asuntoja, ja oma kuntosalikin pitäisi löytyä.

Nyt pitäisi toimittaa skannatut vuokrasopimukset huoneesta asunnonvälitykseen ja maksaa vuokratakuu 6000 NOK eli noin 775€. Huh. Käytännössä summa vastaa suunnilleen kahden kuukauden vuokraa. Kaapelitv, netti, sähkö ja vesi kuuluu onneksi vuokraan, mutta on hintataso silti jonkin verran korkeampi kuin Suomessa. Vuokraamastani kalustetusta huoneesta tulisi löytyä pöytä, tuoli, sänky ja kaappeja. Ehkä jopa lamppu.

Muutama positiivinen sana täytyy asunnon hausta sanoa. Norjalaiset ovat sumplineet asiansa hyvin sujuviksi: kirjaudu palveluun, hae asuntoa (saa toivoa kuutta eri), odota vastausta, hyväksy/hylkää tarjottu asunto, tulosta vuokrasopimus, skannaa se ja palauta nettipalveluun + maksa deposit. Lähes paperitonta ja reaaliaikaista, ei turhaa miettimistä postin tai muun suhteen. Avaimet saa noutaa tietystä paikasta tiettyinä aikoina ja sitten ei muuta kun asustelemaan. www.sio.no on tämä taianomainen osoite. Nähtävästi kaiken asumiseen liittyvän saa tehtyä netin kautta: huoltopyynnöt, pesutuvan varaamisen...

Ainoaksi haasteeksi tulee siis se, että mun pitäisi osata suunnistaa lentokentältä avaintenhakupaikkaan ja sieltä uuteen kotiin :)