Melkein kaksi päivää on nyt vierähtänyt uusien vaihtarikavereiden kanssa. Meidän "buddygroup" sisältää montaa eri kansallisuutta, on saksalaisia, ranskalaisia, englantilainen, korelainen, japanilaisia, kiinalaisia, tanskalainen, iltalialaisia, belgialaisia, amerikkalaisia ja taitaa jokunen espanjalainenkin löytyä. Kaikki on mukavia, mitä nyt vähän on ehtinyt kaikken kanssa jutella.
Lähinnä olen hengaillut saksalaisten Frederikan ja Martinin kanssa, sekä tanskalaisen Marian, joka asuu lähinpänä mua (kaikki muut asuu keskustan toisella laidalla). Englannilla on pärjännyt hyvin, mutta joidenkin aksentit tuottaa hieman hankaluuksia. Ja mun nimi varsinkin. Kiinalaiset ja Japanilaiset ei voi käsittä jonkin asian alkavan R-kirjaimella. Toisaalta en mäkään osaa niiden nimiä lausua.
Eilen tutustuttiin kampukseen ja toisiimme, sekä käytiin keskustassa vanhalla kampuksella kuuntelemassa tervetuliais-seremonia. Vanha kampus sijaitsee kuninkaanlinnan vieressä eli aivan keskustassa. Ohjelmassa oli puheita ja soittoa, sekä rennonpana osuutena bändi ja saatiin ruokaakin (ilmaista jee!). Tehtiin vielä pieni kierros keskustassa ja käytiin Marian kanssa ostamassa opiskelijoiden matkakortit. Pikainen vaatteidenvaihto kotona ja lähdettiin Sognin opiskelijakylään amerikkalaiselle Christinalle.
Kalja on todellakin täällä kallista, mutta onneksi meillä oli saksalaiset ystävät mukana mennessämme kauppaan. Martin oli bongannut meille halpaa olutta. Tosi halpaa. Ja syy tähän halpuuteen ilmeni: light beer. Eka muttei varmaan vika kerta kun juon 2,4 prosenttista kaljaa. No kyllähän siinä iltaa sitten istui huikean kahden kaljan verran. Opin uusia juomapelejä, jee.
Catherinelta matka jatkui metrolla Chateu Neuf-nimiseen opiskelijoiden tanssipaikkaan, joka taisi olla joku vanha metroasema tms. Sisäänpääsy oli ilmainen ja yhdeltä olinkin jo pää tyynyssä. Suurin osa paikoista menee täällä kahdelta kiinni, tai viimeistään puoli kolme (tykkään :). Ja Maria onneks matkusti suurimman osan paluumatkasta mun kanssa, niin ei tarvinnut yksin heilua kotiin. Chateu Neuf on periaatteessa kai ylioppilaskunnan paikka, josta johtuen siellä on paljon opiskelijabileitä.
Tänään ollaan pelailtu yliopiston nurmikolla ruotsalaista mölkynsukuista peliä, haettu opiskelijakortit ja istuttu kuuntelemassa vaihtari-infoa. Opiskelijakorttien lisäksi meillä on paperiset läpyskät joka vastaa siis suomen vuositarraa joka liimataan opiskelijakorttiin. (Kyllä, tässä asiassa Suomi on edellä.) Opiskelijakortin hankkiminen oli varsin helppoa, piti vain kertoa asiansa tiskillä, näyttää henkkarit ja istua valokuvattavaksi. Sähköinen allekirjoitus hassuun pömpeliin, sekä pin-koodi ja tattadaa sieltä putkahti hieno kortti! Tästä suomalaiset voisi ottaa oppia.
Vaihdoin norjalaisen sim-kortin puhelimeen, sillä tarvitsen sitä nyt enemmän. Toivottavasti uus puhelin Jamolta tulisi kuitenkin reippaasti niin voisin suomen liittymääkin käyttää. Norjalaisilla on tosi lyhyet puhelinnumerot, jotka alkaa kaikki numerolla 9 tai 4. Suuntanumeroita tai muita 050-hömpötyksiä täällä ei tunneta. 0047- liite pitää lisästä numeron alkuun, mikäli osittaa eurooppalaisesta numerosta norjalaiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti