Lento meni eilen hyvin, tosin perille Gardermoenille päästiin noin tunti aikataulusta jäljessä. Rinkka säilyi kuljetuksessa ehjänä, tosin sitä ympäröinyt jätessäkki ei. No roskaahan se oli muutenkin.
Lentokentältä nappasin bussin joka liikennöi kentältä keskustaan noin 20 min välein. Normisti matka olisi maksanut 150 kruunua, mutta sain opiskelijana sen 80 kruunulla. Heti alkoi säästäminen! Ostin kiskasta vähän evästä matkaan sillä aamupalasta oli kulunut jo kiitettävästi aikaa. HOX! Ensimmäinen norjalaisten herkkuruoka syöty eli voileipä :) Kunnian sai täysjyvä-metvursti-sämpylä. Neliönmallinen, seesamsiemenillä. Ja hyvää oli, mutta sillä hinnalla pitää ollakkin...
Gardenmoenilta Oslon keskustaan matkaa tuli noin 40 kilsaa ja bussi taittoi sen muutaman pysäkin kautta noin 45 minuutissa. Jäin pois Oslon bussiasemalla, ja sieltä näppäränä tyttönä sain ohjeet mistä löytää turisti-info. Turisti-info oli kovin looginen paikka. Kartan sain ystävälliseltä poitsulta, tosin ilmeni että paikka josta olin menossa avainta hakemaan, ei näkynyt kartalla. Infosta ei myöskään saanut ostettua matkakortteja vaan viereiseltä kahvilan tiskiltä. Ostin 7 päivän lipun jolla siis saa surffata eri kulkupeleillä niin kauan kuin haluaa. Kortti piti ensin aktivoida pienessä laiteessa, ja sen jälkeen en olekkaan sillä mitään tehnyt. Ihmiset eivät piippaa korttiaan missään, eikä kukaan sitä ole vieläkään kysellyt. Metroasemillakin on ollut hienoja portteja, joihin normaalisti kortti laitettaisiin jotta pääsee sisään, mutta täällä ne eivät ole olleet käytössä. Opiskelijoille myydään kuukausikortteja, mutta sitä varten täytyy olla opiskelijatodistus Oslon yliopistosta, ulkomaisilla korteilla ei alennuksia anneta.
Hain avaimen toisesta opiskelijakylästä huitsin nevadasta, metroilin takaisin keskustaan ja bussilla pääsin kämpälle. Meidän talo on opiskelija-asuntoja täynnä, mutta ympärillä ei ole muita opiskeluun liittyviä rakennuksia. Ensimmäinen ongelma tulikin ulko-ovella: miten päästä sisään? Onneksi joku tuli juuri ulos niin pääsin livahtamaan sisään.
Asumukseni on hyväkuntoinen ja hyvällä näkymällä. (josta ehkä joskus kuvia kunhan tekniset ongelmat on selvitetty) Mulla on yhteinen eteinen ja vessa afrikkalaisen tytön kanssa joka opiskelee jotain IT-hommaa. Sillä on maailman vaikein nimi. Samaa keittiötä meidän kanssa käyttää x-määrä ihmisiä. Keittiö on just rempattu (according to Tom) mutta silti aika saastainen. Ensimmäinen ihmiskontaktini, Tom, on viereisestä asuntokompleksista, mutta ne käy käyttämässä meidän mikroa, sillä niiltä sellainen puuttuu. Tom myös tunnisti mut heti suomalaiseksi, en sitten tiedä onko aksentti niin vahva? :D
Purettuani rinkan lähdin Ikeaan. Sinne menee keskustasta näppärästi ilmainen bussikuljetus tunnin välein. Rinkka täynnä ja vatsa täynnä pääsin kotiin joskus kahdeksan aikaan ja suuntasin vielä viereiseen pikkukauppaan iltapalaa hakemaan.
Ikea on täällä jonkilainen pyhättö, varsinkin ruokailun suhteen. Ravintola oli täpötäynnä, mutta ihmellistä oli myös henkilökunnan määrä. Suomessa henkilökuntaa saa välillä etsiä kissojen ja koirien kanssa, mutta täällä niitä parveilee enemmän kuin asiakkaita. Myöskin palvelukulttuuri on vähän erilainen, sillä Ikean myyjät seisoskelivat porukoissa ja nauroivat keskenään. Hyväntuulista porukkaa siis. Muutenkin norjalaiset näyttäisivät olevan hiljaisia mutta kohteliaita. Myöskin toisten huomioonottaminen sujuu paremmin kuin suomessa. Tämä näkyy niin liikenteessä kuin ravintoloissa.
Illalla olin aivan sippi ja kaikki lihakset jäykkänä kassien raahaamisesta. Mieltä kuitenkin lämmitti hyvät löydöt Ikeasta, ehkä postailen niistä myöhemmin lisää..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti